Et voi saivoon hukuttaa,
Noitaa ken keuhkot täynnä Tuonelaa.
Virrat kylmät eivät kurista,
Eikä kivet kahlitse varjojen lasta.

Et polttaa tuhkaksi tuuleen pohjoisen,
Jolla tanssii kalman liekit revontulien.
Loimu taivaan, poltteen kantaja,
Vihan liekki sydämessä palava.

Rumpu kumahtaa, maa huokaisee,
Lapin tuuli kirouksen kuljettaa.
Ei syvyys kätke, ei tuli niele,
Noita jää vain varjoihin nauramaan.

Hiidenhurtta haperon,
Kuolleen kuolan katkeron.
Pimeän vainun perässäsi,
Raivotaudin vesikauhun.

Kuumeessa painajaisessa,
Heräät vasta mullan alla.
Ei suru sinua saata,
Vain varjojen huuto jäähyväisenä.

Maassa juuret, routa tiensä täyttää,
Ei kevään aurinko enää nimeäsi näe.
Maa makaa raskaan kahleensa alla,
Ja sinä, ikuinen painajainen, lepää vailla.