Halla huoran halajaa,
Rajan taakse manalaan.
Raajat siltä revitään,
Haaskaksi se heitetään.

Sydän mätä, mieli musta,
Ei sielussa katumusta.
Kirot kuiskaa, routa raiskaa,
Veri jäätyy, kuu ei taikaa.

Kalman sormi piirtää tiensä,
Pettää lupaukset pienetkin.
Silmät tyhjät, kasvot kalpeat,
Ei ääni saavuta korvia elävien.

Tuuli ulvoo, myrsky soittaa,
Haudantakaa kuolemaa voittaa.
Mut' sielu turha, mätä jo syntyessään,
Routa ottaa, maan alle käskien jää.

Kiven alla korpit nauraa,
Rauniotkin hiljaa kaivaa.
Ei jää mitään, vain tyhjä maa,
Jossa kuolema yksin valvoa saa.