Alisen kulkija, saivon soutaja,
Ikävän kulkija, surun saattaja.
Hento huntu hallan, peittää hajun kalman,
Hurmehesi kun maassa itää, kuura kukkimaan sen saa.
Kun jäljellä ei ole mitään, voimaa Tuonelan virrasta saa.

Minä olen Surma, lohdun tuoja,
Kuoleman hurma, kaikkien luoja.
Varjojen valtias, yön ikuinen herra,
Polkujen päättäjä, ajan viimeinen käräjä.

Kalman kynsin maata kourin,
Kiven alla sielut sourin.
Tuuli kantaa itkusi kauas,
Mutta vastaus jää mustan pauhun taakse.

Ei aurinko enää nouse tielle,
Ei lämpö kanna mullan kielle.
Saivon sylissä rauha vain pettää,
Varjojen kuoro suohon sinut jättää.

Minä olen Surma, kuoleman kahle,
Elämän liekki, jonka hiillos jo vaimenee.
Ikäväni on ikuinen, suruni ääretön,
Mutta lohtuni sinulle, pimeyden perätön.