Ruton katku sinut saartaa,
turman neste suoniin kaartaa.
Kärmeen maito kurkkua polttaa,
vihavoiteen jälki sydäntä kolkkaa.

Hurmejuoma henkesi riistää,
kalmajuuri veresi kiistää.
Kärmes katkoo voimasi juuret,
rääsyneeksi jäävät maasi suuret.

Peltosi turmuu, vilja pilaantuu,
katkeruus katsoo, elämä kajahtuu.
Tuonen höyry hengessä viipyy,
kuoleman neste sinut viimein niittää.

Sapian suudelma sinut saastaa,
kuoleman haamu ylläsi raastaa.
Kalman katveessa kohtaat kohtalosi,
turmajuoman myötä päättyy polkusi.