Punkki ei ole Jouni-Sedän vahvuuksia tai heikkouksia, mutta toisaalta Jounikkakin välillä tykkää vähän reippaammasta menosta. Hyvää meininkiä pojat! Poikkeuksellisesti annan tälle korkean arvosanan, vaikka ei olekaan mulle sitä ominta genreä. Silti hyvää musaa vaikka tiskauksen taustalle meininkiä parantamaan.

Kuulostaa punkin vastineelta dragonforcelle. Kitarasoundit on ihan hirveet mut jostain syystä se toimii tässä tosi hyvin. Mietin monta juttua mitä olisin ite tehnyt tähän biisiin (esim. vokaaliharmoniat kertsiin) mutta toisaalta tää on tosi sympaattinen tämmösenään ja nimenomaan koska tähän ei oo koitettu tehdä mitään eeppistä. Ja tykkään aina nopeasta iloisesta musiikista. En muutais tästä mitään.

Nyt on vauhtia. Tulee mieleen se lievästi innostunut ja hermostunut olo, kun tietää että kohta mennään kaljalle. Varsinkin rumpukomppi tavoittaa tämän tunteen hyvin. Laulu on miellyttävän kuuloista, ja koko biisissähän on positiivinen pohjavire. Kertsi on kiitettävän pelkistetty, ja kun sitä tarpeeksi toistaa, täähän alkaa kuulostaa hyvältä idealta. Se kalja.

Ei ehkä yleinen mielipide, mutta kitarasoundi toimii. Vaikka on säröisä äänimaailma, niin miksausmaailma on hyvin erotteleva.

Voksut eivät olleet erityisen räyhäkkäät punkiksi ja näin nopealla temmolla ylimääräiset tavut helposti tukkeutuu.

Soolossa oli sitä punkhenkeä ja mielenkiintoisia nuottivalintoja. Aiheena kaljan kittaus tietysti klassikko, mikä laittaa tietysti vertaamaan aiheen klassikkokappaleita. Kertsi oli tarttuva ja mielessään jos vaihtaa tuplatun tai harmonisoidun Vesa Jokisen tilalle, niin voi vähän hahmotuu kappaleen todellinen potentiaali.