En tiedä miksi, mutta tuli etäisesti mieleen vuosikymmien takaa yhtye nimeltä Green day. Rento meno, muttei tämä sen kummemmin tätä kuuntelijaa sytyttänyt. Ei tämä kuitenkaan mikään huono tekele ole.

Ukulele on aina hyvä asia. Sävellyksenä tämä on kovasti omaan makuun, pirteä ja reipas ja vähän vekkuli. Yleisesti soundimaailma on kotikutoisen kuuloinen ja se toimii tähän biisiin hyvin. Ehkä laulujen miksaus olisi voinut olla jotenki vähän paremi, ne jäävät välillä vähän epäselväksi. Laulumelodiat on paikoitellen loistavia ja myös vokaalisuoritukseen heittäytyminen. Soitossa en kuullut mitään moitittavaa. Paras kohta on tuo "let my life go on" kohta. Leadiukulele (?) on jossain kohdin hyvin lievästi pistävän kuuloinen mutta toisaalta ukulelet on semmosia.

Tuo hyvällä tavalla mieleen takavuosikymmenien brittipopin. Valitettavasti en saanut sanoituksesta täyttä selkoa, mutta siitä viis: rapakka meininki korvasi kyllä moisen pienen puutteen. Asenne oli ainakin kohdillaan ja tuotanto kunnossa joten se on siinä.

Tätä ansiokasta artistia ei ole hetkeen ollut kisoissa ja ehkä siksikin nämä ääniaallot miellyttivät korvaa heti. Ja aika vähän on kisassa biisejä, jotka liippaa läheltä omaa makua ja levyhyllyä ja tämä on ehdottomasti niitä.

Sanoista sellainen huomio, että tässä kisassa on aika paljon enkkua, niin ainakin tässä on sanavarastoa yli perusasteen. Tulkinnasta löysin uusia puolia, tuo sinun rokimpi Bolan-henkinen tulkinta ei ole yhtään hullumpaa.

Tässä ollaan sen verran korkealla tasolla, että ehkä voi puuttua pikku juttuihin, mitkä modernissa musiikkituontannossa on hoidettavissa esim. nuo t, d s äänteet pomppaa ja suhisee välillä. Itsekin kamppaillut niiden kanssa, joku plugarihan niihin löytyy ja mikin kulmaa voi säätää. Varmaan myös taiteellisia linjauksia, mutta menevämpi osa oli hieman eri äänimaailmasta kun alkupuoli, jotenkin kumeampi. Tuttu masteroija, samaa kaveria joskus käytettiin bändin kanssa, että siinä mielessä tuskin on varaa tässä arvioida yleissoundia.

Vaikka oli tyyliltään menneestä, siitä menneisyyden osasta josta itsekin pidän, niin sen verran hyvää menoa, että ei tule liikaa pastissa viba. Sävellys monisointuinen ja harmonisesti mielenkiintoinen, sanoissa ei menty helpoimman kautta. Kyllä äkkiseltään voisi sanoa, että kisan parhaimmistoa ja niitä harvoja jotka saattaisi pyörähtää teoreettisesti omalla teoreettisella levylautasella.

Alkaa kuin turistimatkana 60-luvulle, ja kyllähän tätä sellaisena heti kuuntelee mielellään. Sitten särösoundit ja kaikki muu, varsinkin kertsi toimii. Ainekset ois ollut, että tästä ois voinut saada liiankin tutun kuuloisen nostalgiakierroksen, mutta se vältettiin taitavasti tällä kertaa riittävällä omaperäisyydellä. Biisi joka ei kaipaa mitään lisää sinänsä ansaitsee kehut.