Metalli ei lähtökohtaisesti ole se musiikin laji josta korvani eniten tykkää. Sanoista ei mitään hajua, en osaisi niitä kuunnella muutenkaan vaikka olisi hajua. Mutta kyllähän tämän voi sotaan istuttaa jo tyyliltäänkin. Metal loves metal. Loppu tuli sittenkin vähän yllättäen vaikka biisillä on kohtalaisesti mittaa.

Tämä kisa houkutteli tavallista enemmän heavyä, mutta se on ymmärrettävää, kun kerta aiheena on sota. Itselle tälläinen kappale tarjoaa seurattavaa etenkin kitaraosastolla (jossain kohtaa kyllä kuuntelin että oliko outo harmonia vai epistä). Jos tässä vertaa vähän kuin puolivahingossa muihin saman genren kisakappaleisiin, niin ehkä tämä oli piirun verran hiomatonta ja ehkä vähän monotoninen. Mutta lähtökohta eli riffit pelitti paikoin hyvin.