Kun ei ole sanoja, tulee kiinnitettyä huomiota kaikenlaiseen epäoleelliseen, kuten vaikkapa siihen, että komppi jauhaa samaa koko biisin. Ei fillejä, eikä muutakaan vaihtelua. Hieman tylsää on se. Liideissä oli sekä soitto että soundit vähän tönkön puoleisia, mutta taustoissa oli ihan hyvää ja kuuntelukelpoista kamaa.

Tyylillisesti erilainen kuin toinen kisabiisi, mutta ehkei niin kaukaisesti kun äkkiseltään luulisi. Ehkä kertoo jotain, että kun biisi loppui, niin tuntui, että tätähän olisi kuunnelut vielä tovin pidempääkin.

Omaperäistä ja rauhoittavaa. Kannattaa säilyttää se, tässä ei ollut kliseitä häiritsemässä kuuntelukokemusta.