Kuten Saying Nothing, niin tämäkin on melko hyvin tehty biisi. Hyvin vähän tästäkin bluesia löytyy, paitsi ehkä tekstistä. Blues-yhteyttä miettiessäni alkoi mielikuvitus laukkaamaan... 60-luvulla kohtalaisesti menestynyt brittibluesbändi on rämpinyt läpi 70-luvun ja onnistunut jotenkin pysymään kasassa uudelle uljaalle 80-luvulle saakka. Bändi on löytänyt uuden tuottajan, jonka kanssa he ovat päättäneet yrittää vielä kerran. Bändin pääasiallisen biisintekijän kuultua The Boys of Summer -biisin kuulaat kitarasoundit, iski inspiraatio. Ja paluu listoille. Sen ainoan kerran. No joo. Tämä tarinointi kertonee ainakin sen, ettei mulla tästä biisistä ole oikeasti paljoakaan sanottavaa.