Laiskahko meno, ja vähintäänkin erikoinen genreyhdistelmä ei pääse Kaurismäen lepattavia lopputekstejä lähemmäs Tennesseetä.

Tämähän on pohjimmiltaan tanssilavojen rautalankaiskelmää ja sellaisenaan kovin vähän blues. Hieman raakilemainenkin vielä, mutta tuosta saisi kyllä oikeinkin hienon biisin.