Laulu ehkä himpun epäselvää omaan korvaani, mutta kelpo renkutus kuitenkin.

Tyylillisesti tää oli Brahenkadulle tyypillinen. Sävellyksenä täs oli jotain kiinnostavia kitarajuttuja ja hauskoja laulusovitusia (jotka tosin jossain kohtaa meinaa jäähä vähän jälkeen muusta biisistä). Laulun miksaus on vähän miten sattuu välillä volan osalta ja vie aika paljon huomiota kaikelta muulta. Jos tätä aattelee muitten Brahenkadun biisien kontekstissa (siis niitten mitä oon kuullu) niin kyl tää on selvästi sama projekti mut tuotanto on tässä aika raakaa verrattuna uudempiin. Väitän et tää biisi ilman mitään sävellysmuutoksia ois aika kova jos tän tekis uudestaan vähän tarkemmin. Tämmösenään tää on vähän semmonen luonnos jostain hienosta. Hienoja rumpukomppeja.

Kyllä tässä ideaa on sanoituksessa ja sävellyksessä. Vähän sellainen jalostamaton raaka-aihio, joka kaipaisi laulajaa. Ehkä himpun parempaa tuotantoakin. Mutta ei liikaa, että biisistä välityvä positiivinen persoonallisuus säilyisi.

Tässä on sellanen treenikämppä fiilis, mikä saa aikaan hyvät vibat. Paljon saatu vaihtelua lyhyeen biisiin !

Mukavan pörröinen biisi. Ei minua teknisesti tuossa häirinnyt. Laulusta tuli mieleen hiiri jota toissayönä jahtasin harjan kanssa sisällä talossa, kun emme kumpikaan olleet vielä edes kännissä. Tai minä en ainakaan ollut. Sekään ei paljon piitannut mitä minä siltä halusin. Teki vaan omaa juttuaan eli vipelsi sinne tänne ja törmäili välillä seiniin. Päiväkännit voiskin aloittaa kuuntelemalla tämän, ja tuntuisi siltä että kaikki tulee menevän hyvin tänään.

Onhan tässä teknisessä mielessä aika paljon tekemistä, mutta toisaalta jotenkin hyvä orgaaninen meininki. Jos nyt tähän jotain, niin ehkä en tällaisessa musassa panoroisi noin laitoihin asioita, vaan etsisin äänikuuvassa niille jotenkin "oikeampia" paikkoja.

Kuin päiväkirja sotkettuna välähdyksiin vanhoista levyistä. Ei semmonen rakas päiväkirja-raportti, pikemminkin kokoelmakasetti. Odotan lisää, kuuntelen varmasti.