On kyllä semmosta ääni maisemaa, että varsin hulluksi tulee. Todella psygedeelistä ja syvällistä narsketta...

Suurta tuskaa biisin arvostelussa tekeekin nyt se, että tämmöistä en koskaan ennen ole kuullut, mutta annetaan yritys.

Äänet ovat hyvin tasapainossa, Kaiken näköistä ääntä on peliin saatu, saksien narskeista aina tulitikkuihin. Kitara antaa etnisen, ja paikoin ehkä orientaalisen tunnelman. Taustalle kun oli jotkut ambientti bongot saanut, niin se olisi ollut avot.

Kyllähän tämä menee, jos haluaa oikein inspiraatiota kaivaa esiin.

Mielenkiintoista äänikollaasia. Jää vähän pintapuoliseksi raapaisuksi kodintarvike-ambienssin puolella mutta onhan tätä ihan piristävä kuunnella. Mikäköhän tästä sitten tekee musiikkia, kuulostaa enemmänkin siltä nauhoitukset olisi purettu ja niistä sitten väsätty biisi vähän asettelemalla eri juttuja sinne tänne.

Lähdin harjoittamaan pientä ajatusleikkiä tätä kuunnellessani, mietin että biisi voisi kuvastaa sitä kun normaaleiden esineiden käyttötarkoitus katoaa ja ne ovat vain epämääräisiä välikappaleita tahdon ja egon välissä .. No joo.

Minulle suhteellisen merkityksellisen päivän Kouvolan Sanomista on napsittu urheilusivut tätä tehtäessä, siitä jo plussaa ennen kuunteluakin. Onneksi kappale itsessäänkin on oikein hyvä, äänenlaatu on ilahduttavan tasokas ja kitaralla on saatu aikaiseksi mukavaa ääntelemistä. Kalustoa on käytetty kivasti, etenkin tulitikun raapaisu sävähdyttää. Yhdestä liutuksesta tuli elävästi mieleen eräs kappale, se oli kiva yllätys. Ehkä kaikkein erikoisimman tästä biisistä tekee se että tyylistä huolimatta äänenlaatu on puhdas ja kirkas. Yleensä (minun tietääkseni) tämäntyylisissä biiseissä äänenlaatu on tarkoituksella lofitasoa ja vaikka sekin toimii hyvin, tämä virkistää hienosti. Oikein kivaa kalistusta ja muuta.

Eipä tämmlistä ihan joka kulman takaa tule vastaan. Digikameraa en sitten bongannut millään. 4,5 voltin patteristakaan en ole varma... Aika originellia.

Jumalalla on selvästi ollut näppinsä välissä tätä tehtäessä.
Mutta mitä tästä keitosta syntyi..loppujen lopuksi?
Ai niin. Biisi. Selvää radiosoitto-ainestahan tässä.
Vähintäin crossover-hiddi.

Jumala on tainnut olla kännissä kun tämän on nauhalle pistänyt. Sen verran kieroa menoa oli. Nuo Kouvolan Sanomat saundasivat aika tiukilta. Tutkimattomia ovat Jumalan tiet.

Mutta siis, hauskoja ideoita ja niinkutsutusti "aika jännä biisi", joka ei minulle juuri ihmeempiä tarjonnut. Tämän tekeminen on varmasti ollut kivaa. Mikäs siinä.

Heh...lisää nyt jo se Bill Frisell sinne vaikutteisiisi, kamoon. Heretic tulee jälleen mieleen ja se onkin eräitä reippaasti mielenkiintoisimpia NC:n levyjä.
Mukavaa rapsetta ja häröilyä. Lopetus oli kitarallakin aika tyylikäs 'drräng'.

hmm.. tässä tuli kyllä päivän avant garde kiintiö täyteen. Sekavaa äänimaailmaa tuutin täydeltä. En kylläkään tätä musiikiksi laske, mutta kuka mistäkin. Ei uppoa minuun

Mielipuolen askartelukirja, sivu 7: neuroosi. Hyvää tässä on se, että etukäteen kerrotaan mistä äänet tulee ettei tarvi arvailla. Nyt ei vaan selvinnyt että saatiinko ne urheilusivut syttymään vai ei.

Hmm. Lähtökohta on hyvä. Noista eineksistä olisi saanut kyllä huomattavasti mielenkiintoisemmankin teoksen aikaiseksi. Tällaisena tämä on vähän kuin helvetin kalliista ja monimuotoisista eineksistä pikaisesti väsäilty hernesoppa, joka valmistuttuaan hädintuskin maistuu millekään. Minkäänlaista varsinaista pointtia en löytänyt, vaan tuntui, että vehkeillä oli haluttu päästellä vaan vähän kivoja ääniä, ja "soittimet" olivat enemmänkin itseisarvon, kuin välinearvon asemassa, mistä en ole koskaan juuri välittänyt.

Noilla vehkeillä saisi aikaiseksi vaikka minkämoista upeaa rytmikikkailua ja häröilyä. Omaan makuuni tämä oli kuitenkin lähinnä tylsä.

Mies istuu yksiössään, lattialla, ympärillään lehtiä. Kasaa kiristyskirjettä jumalalle. Uhkaa polttaa itsensä jos jumala ei lähetä hänelle leikkikaveria...

Kappale synnyttää omituisia mielikuvia eikä tämä ole biisi niinkään kuin ääniteos. Ja hieno sellainen onkin, ainakaan minulla ei tämän parissa tylsää tullut.