Rakastan juliet Jonesin sydäntä.En tätä laulua.
Sanoitus oli tässä parasta.biisi mataa paikallansa.

Ihan leppoisaa settiä, mutta lyriikat jää vähän jalkoihin vokaalien soundin himmeydessä. Vähän revitystä kaipaisi ja, no jåå, haettu melankoliaa ja vapautta esittää... Taiteelinen sielu tulee esiin kuitenkin. Hyvä lyriikka.

Vähän ankea ,masentava biisi mut niitäkin tarvitaan

Teksti jää olemattoman äänenlaadun (npi) alle piiloon. Rumpali tuntuu irralliselta, fillit pamahtaa silloin tällöin. Musiikki ei tällaisenaan anna tekstille mahdollisuutta. Suomen kielestä tulin iloiseksi.

Kitara paikoin epävireessä, mikä vaikeuttaa laulua vireessä. Kiinnittäisin eniten huomiota kitaran vireeseen ja laulamiseen vireessä. Soinnut on välillä myös off beat. Sävellys on suht ok ja teksti ok, mutta vire ja timing pitäisi saada kuntoon mikä vaatii kovaa harjoittelua.

Korjattavaa on paljon asioissa. Ennen kaikkea vireissä.

Tämä kappale tarvitsisi uuden sovituksen, nyt käsissä on yli viiden minuutin veto jossa ei tapahdu oikein mitään. Jos tarkoitus on kertoa pitkä tarina, siihen vokaalit on liian alla ja sanoja kuullakseen pitää pinnistellä. Ja sanojakin voisi vähän tiivistää. Tosin siinä oli muutama ihan kiva idea, "oletko nähnyt sokeutta" tai "sorrutko taas itsemurhaan rakkaudella" on puhuttelevia laineja.

Itse musiikissa kaikkein häiritsevin asia on rumpufillit joka ihan joka kerta saa biisin flown katkeamaan ja koko homma kompuroi filliin.

Kappaleen miksaus kuulostaa siltä että koko paketti on vedetty yhden reverbin läpi jossa hanikat on kaakossa. Tai sitten on ketjutettu kaikuja niin että seuraava efekti saa sen edellisenkin efektin lisäykset. Muutama erilainen kaiku vähän eri parametreilla, jokaiselle oma bus johon kuiva singaali ja vähän pienempiä annoksia kutakin miksiin mukaan. Laululle voisi tehdä terää että vähennetään reverbiä ja lisätään vaikka jotain echo/delay tyyppistä kaikua. Mutta kohtuudella tietysti sitäkin.

Ja vaikka tässä tuli nyt kirjoitettua paljon "rakentavaa palautetta", niin se johtuu vain siitä että aihio on kunnossa. Pikkuisen tekemistä vielä, niin oiva biisihän tässä on tulossa.

Täytyy tunnustaa, että olen tälläisen huojuvan indie-estetiikan ystävä! Biisinä ei näin kertakuulemalta ihan aukea, mutta voisin uskoa, että löytäisin tuotannostanne jonkin piilohelmen.

Tää ei nyt kyllä osunut, varsinkaan laulun osalta.

Tuntui että laulu meni ajoittain jokseenkin epäsynkassa taustan kanssa, ja tausta itsessään oli melko mitään sanomaton, joskin kyllä kuulosti teknisesti hyvältä.

Sovituksellisesti olisin myös odottanut viiden minsan biisiltä progressiota johonkin suuntaan, mutta ehkä oon vaan liian moderni sähköjänis tällaiselle. :)

Alkufeidi kestää luvattoman kauan. Ilman perustetta. Kitara kamalassa vireessä. Jotain Kauko Röyhkämäistä tässä tavoitellaan, mutta lopputulos jää esikuvasta.

Laulajan äänestä/tyylistä tulee välillä mieleen Ismo Alanko. Jotenkin "kaukaiset"/tunkkaiset soundit kitaroissa. Ehkä olisin hieman lyhentänyt biisiä.

Synkkää kasari-ysäri-taitteen lama-ajan mieleentuovaa musiikkia. Juliet Jonesin sydän ja mitä niitä oli. Yksinkertaisuus on kaunista. Semmoinen sointukulku että tekisi mieleni vinguttaa kitarasooloa päälle.