Kommenttiringissä tuli vastaan. En osaa päättää onko kitarasoundi oikein hyvä vai melko kehno, se vähän vaihtelee näiden välillä. Ainakin komppikitarat ovat aika kovalla ajoittain ja hälyääntä tulee paljon. Kokonaiseksi biisiksi minusta tämä kaipaisi vähän vielä hiomista kun nyt tämä on vähän kokoelma sinällään hienon kuuloisia kohtia mutta jää sitten pyörittämään niitä ilman että oikein menisi mihinkään.

Biisin paras: Kivoja melodioita.
Biisin huonoin: Liikaa toistoa

mukava melodia ja soinnutus. koira varmaan diggas myös.

Yes. Vihdoinkin löytyi vähän Rosoa tähän liian tuottettuun ja hinkattuun meininkiin

Minimalismi on maksimalismia hankalampaa, mutta onhan tässä ihan dynaaminen ja kehittyvä ranka. Kyllähän tässä on ihan selkeä aihio "kokonaiseen" bändin kanssa vedettyn kappaleeseenkin, mutta ilmeisesti enemmän tuollainen kitarafiilistely tästä on tarkoitettukin.

Hyvät melodiat ja rakenne. Leadi kitara kuulosti ajoittain epävireiseltä. Kappaleesta selvästikkin puuttuu jotain jolla siittä saisi varmastikkin ihan kelpo paketin.

Oho, kun tulee lujaa tämä K-ringin virrassa. Siististi tuhnu ja suttuisen charmikas kitaratone. Kuulosti pitkälti jonkun komean kasvattelun alulta.

Kevyet mullat koirolle. Tollasia näpyttely/häröääniosia sais olla introissa enemmänkin, tykkään.

Eeppistä melodiaa, meinaa tulla tippa linssiin. Särökitarat noin 38 sekunnin kohdalla vähän tunkkaiset. Rumpuja oisin kaivannut ja laulua.

Tässä on sellaista jylhää ja uskollista meininkiä, joka kuvastaa hyvin koiran sielunmaisemaa ja siksi tää toimii todella hyvin biisinä koiran muistolle. Surua, mut silti toivoa. Hieno!

Popin kuuloinen alku, tälläinen instrumentaali sopii mielestäni oikein hyvin vaikka tv-sarjaan musiikiksi.

Särökitara sahaus yllätti täysin. Soolo toimii.

Lyhyestä virsi kaunis, sanotaan. Tämä siis oli ihan kiva biisi, mutta harmittavan lyhyt. Olisin nimittäin toivonut tämän jatkuvan paljon pidempäänkin. Nyt tästä tulee mieleen sellainen musiikillinen välipala. Kehittävän kritiikin osastolla tuli tällainen mieleen: Taustakitara on minun makuuni välillä vähän turhan kovalla. Muuten kyllä tykkäsin tästä teoksesta.

Jotenkin tutunnkuloinen biisi, ehkä se on vain nuo sointukulut. Laulua jäon odottamaan.