90- lukua ei saa takaisin ees muistelemalla, mutta silti jonkinlaista haikean mutta samalla hyvän mielen kokemusta tämä vanha äänitys saa aikaiseksi. Se ei ole kylläkään tuo rakkaus, jota hoetaan ehkä muutaman kerran liikaa. Ainakin 90- luvulla Toivonen soitti kitaraa paljon paremmin kuin allekirjoittanut. Joku rääväsuu voisi siihen todeta, ettei siihen nyt paljon vaadita. Mutta hyvin kuullosti sujuneen. Ja lauluääni oli ja on hyvä ja persoonallinen.

Tunnistettavaa melodista Toivos-meininkiä raikkalla kitaransoitolla, hyvin sujuvat nopeat sointuvaihdokset.

Onpas upee biiisi tämäkin. Ihanan onnellista kaikkien vähän synkempien teostesi keskellä. Ihan kaikista sanoista en saanut selvää. Tän vois kuvitella kuulevansa jonku vähän pienemmän baarin mies & kitara iltamassa. Ja sun laulu nyt on ollu hienoa jo 90-luvulla :)