Meinasin lentää jakkaran kans selälleen kun en kerennyt huomata että tässä on mukana Marko niminen mies laulamassa ja korvat odotti naislaulajaa. Ei se mitään alkushokin jälkeen kiva pallaadi. Vähän välissä sekavaa laulujen suhteen, mutta silti todella taitavasti vedetty.

ajassa 1:11 meni varsinkin sekavaksi enkä saanut selvää Markon laulusta juuri tuossa kohtaa, mutta ei se niin hirveästi häirinnyt.

Musiikki oli sopivan yksinkertaista ja jätti tilaa laulun kanssa kikkailuun. Äänet toimii.

Hienolta kuulostaa tämä duetto. Kaunis sävellys ja sovituksessa tosi tyylikäs kahdeksankytlukulainen tunnelma. Mielenkiintoista, että kappaleessa ei ole lainkaan rumpuja, mutta se ei haittaa kokonaisuutta lainkaan. :) Tunnelma on kohdallaan. Laulusuoritukset tosi hyvät molemmilta ja lopussa kappale kasvaa isommaksi, ei niinkään instrumenttien vaan nimenomaan voimakkaiden laulutulkintojen osalta.

Mielestäni tää on kyllä yhteneväisempi tällä Markon sovituksella. Eikä enää niin eurohumppamainen. Olisin kaipaillut tuonne loppupuolelle rumpuja ja bassoakin. Tää versio on jo seventy- thirty:)

Tykkään kyllä tästäkin sovituksesta. Vokaalit tuntuvat vain olevan vähemmän läsnä kuin aiemmassa versiossa. Ikään kuin liikaa efektiä/reverbiä ja/tai taustasoittimet peittävät samoja taajuuksia, erityisesti Markon ääni kärsii tästä ja on monin paikoin samea eikä sanoista saa yhtä hyvin selvää. C-osassa olisi kiva jos tausta vähän ryhdistäytyisi ja toisi jotain pientä perkussiota mukaan tai kenties jykevämpiä tomeja. Ai niin, harmi että se kasari fiilis nyt katosi ;)

Kiitän J.Hifishiä ja Syvistä alla olevista kommenteista. Nämä kirjoitettiin biisin julkaisupäivänä 30.5. jolloin sovitus oli mun oma Yamahan poppi bling blong versio. (älkää herrat suotta poistako noita kommentteja) Olen tähän sen jälkeen vaihtanut Markon sovituksen, mikä on sitten ihan omaa luokkaansa. Tämä uusi sovitus on mun mielestä hieno :)

Duetot on aina kivoja. Ihan hyvin äänet sopivat yhteen. Biisinä tää ei ole mielestäni Miiran parhaita. Ei huono kumminkaan. Mutta jotenkin kevyehkö poppiballadisävellys ja raskaampi sanoitus eivät täysin kohtaa. No joo, ehkä tässä on tuota euroviisumaisuutta, johon en ihan täysin syty. Tykkään kyllä molempien äänenkäytöstä. Vähän nyt olen hämilläni. En minä tiedä mistään mittään. Tää on nyt fifty- sixty.

Vau!! Kun kaksi suosikkilaulajaani lyövät äänensä yhteen, on lopputulos enemmän kuin 1+1. Kuinka kauniisti ja täydellisesti äänenne sopivatkaan yhteen, perfect match! Markonkin enklantia on ilo kuunnella. Ja kappale on nätti perinteinen vähän euroviisumainen balladi, ja tausta aina niin kotoisaa kasaria. Ja tuo loppusoitto vielä kruunaa kaiken. Encore, please!