Tämä biisi on päässyt lähelle happotalon ydintä: kolkki kirskuu särötettynä juuri niin kuin pitää. Kolkin arpeggiolinja tulee mukaan pienellä viiveellä, mutta lunastaa kaikki lupaukset paitsi yhden: yllättävät elementit. Biisi pitää kiinni siitä yhdestä koukusta pikkasen liian innokkaasti, ja olisin kaivannut jotain pientä maustetta lisää. Ei paljoa, mutta ihan pikkasen kuitenkin.

Oikeastaan ihan sama mitä minä kaipaisin lisää, jos biisi kuitenkin toimii jo itsellään. Ja tämä toimii: pystyn kuvittelemaan, että tätä biisiä olisi luukutettu Lepakon yöbileissä acidin kultakaudella. Ja sen tiedän, että itse olisin pomppinut mukana... Aivan varmasti.