Soinnutus sisältää Vessiksen lailla hienoja juttuja. Särön kontrolloimattomuus ja siitä aiheutuva "kaiuttimeni ovat vittu paskana"- fiilis on mahtava saavutus. Teksti on helkilökohtainen, mutta folkperinteen mukainen. 1800-luvun laulelmalle sopii myös ajan kristittyyn henkeen sopivan elämän jatkumisen tutkielman.

Odotin jotain parempaa, mut tää oli vähän masentavan laahaava veto, eikä minimalismi tai lofismi toimi kuten joissain muissa biiseissäsi.