Kännikalan unelmabiiisi. Aika sekopirteä biisi ollakseen kitara säestetty. Tykkään jollakin tavoin ressukka biiseistä.

Mukavan lepposta matskua, ei oikein moitittavaa.

Mukavan lepposta matskua, ei oikein moitittavaa.

Tässä on vähän kutiteltu kitaraa eritavalla kuin yleensä sun biiseissä, tykkäsin. Vieläkin jää toi laulu vähän kitaran alle, mutta kyllä se sieltä erottuu.

Vois lähtä käymään melkeen käymään haaparannassa, alko tekeen mieli kaljaa. :)

Kun näin biisin nimen, niin muistin hauskan yksityiskohdan alkukesästä tehdyltä Norjaan suuntautuneelta roadtripiltä. Käytiin Haaparannassa ja näin siellä marketin ilmoitustaululla tämän projektin varsin huomaamattoman mainoksen ja repeilin yksinäni mikseriartistin mainokselle.

Itse biisistä tulee mieleen aika lailla samaa sanottavaa kuin aiemmista kommentoimistani. Laulu kuulostaa ehkä hiukan epävireiseltä ja kuuluu vieläkin vähän huonosti tuon kielisoittimen alta. Mutta se kuitenkin kuulostaa aika paljon "sileämmältä" kuin joissain raskaissa biiseissäsi ja se on minusta tässä hyvä asia. Jotenkin tähän biisiin sopii minusta paremmin tällainen pehmeämpi tulkinta kuin se perusraspi.

Tasaisen varmaa Kostiaista, mutta jäi omaan korvaan hiukan vaisuksi vieläkin nuo laulut. Aika raa'an kuuloinen muutenkin, ehkä se on tarkoituskin - kun en tätä genreä niin tunne, vaan itse tottunut läskeihin miksauksiin.

On kyllä hauskat sanat, kitara kivan kuuloinen.

Karua, pelkistettyä trubaduurimeininkiä, jossa on kaikuja Kari Peitsamon mies ja kitara ajoilta.
Tulee mieleen illanvietto, jossa porukka istuu nuotion ympärillä kaljakorien päällä ja fiilistelee kuunnellen biisiä.

Aika huolimattoman kuuloista soittoa tällä kertaa, vei paljon pois kokonaisuudesta. Sanoitukset on hyvät.

Hieman epärytmistä kitaraa ja laulusoundissa epäsuhtainen päälekäisyys, silti hauska ja kuunneltava pläjäys. Nuuskaa piisaa... :)

Täällä rajan tuntumassa tämä laulu tuntuu dokumenttimaiselta. Kiitos siitä. Voin salakuljetuksesta olisi ehkä voinut mainita. Se oli coolia joskus -80 -luvulla.

Nyt ei oikein iskenyt, nuo rytmiset ongelmat ehkä iskivät korville kaikkein koviten.
Peräkammarilivemeininki on hyvää jos onnistuneessa vedossa aito tunnelma välittyy. Siis jotain sellaista jota Bruce Springsteen teki Nebraska-levyllään. Mutta huolimaton soitto ei saisi olla mikään taiteellisuuden merkki tai itseisarvo.

Uskallan nyt mennä näin sanomaan, koska Kostiaiselta on myös paljon tarkasti ja hyvin soitettettuja biisejä. Kyse ei siis ole siitä etteikö osaisi tai pystyisi. Tämä peräkammarijuttu on vaan sellainen suuntaus joka ei minulle tipu.

Vanhat Peitsamot ja Röyhkät vilahti mielessä mukavasti. Kiva tunnelma soitossa ja tekstin kuvissa. Jäi kuitenkin semmoinen olo, että olisi tästä vielä paremmankin saanut, aineksia olisi.

Kertosäkeeseen joko tahallaan tai tahattomasti lainattu Lennä Juri Gagarin -kappaleen melodia. Soinnutus muistutti juu hieman Kauko Röyhkää, siitä plussaa, miinusta soittovirheistä, lähinnä rytmisistä, kappale hapuilee aika paljon.

Ei mitään lisättävää edellisiin kommentteihin, sen verran samanlaista settiä.

Diggasin kanssa alkuperäisestä peräkammarilivemeiningistä! Laulu elävästä elämästä!

Hyvät sanoitukset. Äänesi on paikoin vähän epävireinen, mutta kokonaisuutena piristävä biisi. Kitara kuulostaa kivalta vähän korkeammalta soitettuna, ja täydentää mukavasti matalaa ääntäsi.

No, kyllähän tästäkin tulee vähän Röyhkä mieleen, mutta hyvähän se vain on. Ihan ok veto. Lopputulos ei ainakaan ole liian siloiteltu.

Jep pelittäähän tämä jotain stemma juttuu tohon vois tietty viel koettaa ehkä toinen skeba kans,mut jees näinkin

Päivitetty nyt valmiiksi.

Sanoista ei kyllä saa paljon selvää, mutta live-fiilis on ihan kohtalaisen toimiva.

Hauskoja röyhkämäisiä sointuja. Tää on todellista, tästä kuulee hyvin biisin ulottuvuuksia kun ei ole hämätty millään tuotantohöpötyksillä.