Armoa! 27-minuuttinen kappale kommenttiringissä? No, ei voi kuin laittaa soimaan ja kuunnella.

5 minuuttia: Hmm, mitään ei ole vielä tapahtunut. Sama porina jatkuu mikä alussa alkoi. Välillä se kävi jossain muualla.

9 minuuttia: Välillä äänimaisemassa vieraileva ujellus tuo hyvin pientä lisäväriä. En edelleenkään pääse tunnelmaan sisään.

14 minuuttia: Jotain tuli taas lisää. Huomaan ajattelevani öistä keidasta aavikolla. Ulinoiden voimakkuudessa havaittavissa variaatiota.

18 minuuttia: Tajuan etten tule keksimään tähän kappaleeseen mitään rakentavaa sanottavaa. Pyydän nöyrimmästi anteeksi ja painan stop-nappulaa tunnustaen tappion hetkellä heikkouteni.

"Eikö se soi?" mietin kun kuuntelin kajareilla. Mietin kyllä vieläkin, vaikka kuulokkeisiin vaihdoinkin! Onko tämän tarkoitus olla musiikkia vai sähkövirtaa kuvaava ääni?

No joo aika pitkän biisin oot tehny... Ja aika tylsän, no joo en ehkä kyllä ymmäräkkään genreä. Joten taidampa jättää arvostelematta

ylijeesus on kyllä aika hyvä sana. vaikkei se nyt varsinaisesti tähän biisiin liitykkään. tykkään kovasti, ja parannettavaa en keksi.

Mallikasta, vallan mallikasta! Minimalismi on vaikea laji, mutta herra hallitsee sen näköjään suvereenisti. Uni ei alkanut painaa ainoassakaan kohdassa, päin vastoin kappale piti huomion itsessään kiitettävän hyvin. Auttamatta mieleeni tulee Ryoji Ikeda, tuo japanilaisen minimalismin ylijeesus, sen verran vakaasti tässä ollaan tilanteen herroina.

Ei tahtoisi saada laulun nimihenkilön kohtaloa osakseen.

Kaunista.