:D

Ja Haavalle: Tää on kait tehty samasta sessiosta taikka silleen kuin ne Salonen Bro:t

Kyllähän tässä varmaan olis "arvosteltavaakin", mutta kun se on niin rento ja siitä jää hyvä maku korvaan(?), niin silloinhan se on just jees. Yhden tutun faija (vanha rumpali) vietiin aikanaan hautaan Forssassa just tällasella meiningillä.

Kyllä ja kyllä so Joku on kuollut ja ollaan kännissä . Tämä on vanha New Orleansilainen tapa hoitaa ne kuolleet hautaan. Kun mennään hautausmaalle kaiki ovat kiltitisti mutta kun lähdetään takaisin kaupunkiin ja sen jälkeen kun trumpetisti on päästänyt sen fanfaarinsa, silloin alkaa se svengi. Kirkkaat sateenvarjot ja muut vehkeet.

haha. tämä klenkkasi aika hienosti :D
ei oikein tiedä, että onko joku kuollu vai
ollaanko kännissä :)
tulee vähän jonku spaghetti-westernin kohtaus, jossa sankari ja apulainen ratsastaa piestyinä ja semmonen puska pyörii ohi.

Kiva kuulla välillä uutta vanhaa puuvillamusiikkia. Tästä tuli myös aika autenttinen vaikutelma, tosin huumoria tässä selkeästi lisänä. Skittasooloa jäin kaipaamaan..

Sarjassamme musiikkia ajalta, jolloin meikäläinen ei ollut vielä syntynytkään.
Tästä tulee väkisinkin sellanen olo, että sitä istuu jossain tunkkaisessa tupakansavun täyttäneessä baarissa väsyneenä ja liveorkesteri soittaa tunnelmallista musiikkia.
Tuo puhallin saundi ja kitaran hento säestys yhdistettynä tuohon hienoon hempeään lauluääneen toimii vallan mainiosti. Tosin alussa häiritsee lievästi kuulokkeilla kuunnellessa tuo, että varsinainen laulu kuuluu vain toisesta kuulokkeesta. ihan turha tässä on äänenlaatuja lähteä haukkumaan..

Jokin tässä vain on joka jää noista vanhoista Tappi feat salonen bros. biiseistä... Saindi on vähän hi-fimpi ja tylsempi. Sellainen kuivakka ja selkeä. Jotenkin tylsä. Ei tässäkään huono nauhoitus ole. Päristimestäkin kuuluu ihan makeaa "bröööt"-ääntä elolla. Itseasiassa ihan kiva. Soitto on jotenkin niin hätästä. Sellainen kunnon syvahenkinen tunnelmoointi jotenkin puuttuu tästä verratuna noihin vanhoihin... Rutmiryhmälle pojoja silti... Hmm... Päristin on liian kovalla verrattuna muihin soittajiin.

Kokonaisuus jäi myös vähän vaisuksi.

Miehet veivaa ja veivi on jämäkkä mutta rento.

Kiitos Rusoposki ja Dip Flirt. Tämä on juuri niinkuin Rusoposki sanoo paitsi ettei se ole kasetille äänitetty. Tämä on kait mun vanhinta tuotantoani noin vuodelta -87, jolloin sain uuden nelikanavaisen Teac/Tascamin nauhurini.

Mukavaa saxofonijamittelua. Kukahan tässä laulaa, Philo aka Penis kenties? No joka tapauksessa tuli oikein raukea olo tässä ahtaassa toimistohuoneessani näin perjantai-iltapäivällä. Hyvä!

Hahah, varsin leppoisaa jamittelua, ihan kuin iltasatu joka sopii tähän aikaan varsin mainiosti :) Toi saksofooni(?) on kyllä lungiuden perikuva ja noi kitarat säestivät oivakkaan seesteisesti myös... Tarinan kerronta aluks vähän hämäs kun sitä oli panoroitu aika voimakkaasti, mut siihen tottu varsin mainiosti biisin edetessä. Särinää oli myös aika paljon mutta hieman rupuinen äänenlaatu on kuitenkin lähellä mielytymyksiäni, joten ei siitäkään mitään suurempia komplikaatioita saanut. Ihan huoleton setti kaikki tyynni, tosin paremmalla äänenkäsittelyllä tämä olisi ollut ehkä kuitenkin astetta nautittavampi...( Vai oliko tämä kenties joku pölyttyneen c-kasetin remasteri? Jos oli niin saat anteeksi pienet epäpuhtaudet. :D)