En yleisesti juuri pidä "turhan pitkistä biiseistä", enkä tiedä olisinko tätäkään lähtenyt kuuntelemaan, jos olisin vilkaissut kappaleen pituutta. Genrenä "blues rock" , nimenä lyhyesti "Boogie" ja kuvana (mainio kuva muuten) vanha bluesäijä - siinä oli kuitenkin niin sanotusti viettely kohdallaan. Heti alku kuullosti mainiolta. Alkoi jo hymyilyttää. Mutta sittenhän se ralli vasta lähtikin käyntiin. Ja perhana - tässä ei heikkoa lenkkiä olekaan. Biisi on hyvä, soundit, suoritukset ja balanssi on hyvä. Loistava esimerkki siitä, miten "vanhasta luustakin" vielä irtoaa kaluttavaa. Joku tietty pätkä oli justiin ku joltain zztopin levyltä. Tän tyyppistä musaa olis kiva löytää täältä enemmänkin. Tämän paremmin tätä kuitenkaan tuskin pystyy tekemään. Kyllä tuo pituuskin kuitenkin oli ihan melkein perusteltua. Kappaleen edetessä tuntui, että yhä enemmän vaan tykkäsin. Useimmiten laulu on se heikoin osasto näissä, mutta ei tässä - todellakaan. Hiton hyvä, tiukka veto!!!