Mies kitara meiningillä tuodaan sanoma kuuntelijalle selväksi. Vähän katkeileva rytmi, mutta tuntuu että se kuuluu biisiin. Toimii.

:D mä olen niin vitun usein sanonut että näissä Kostiaisen renkutuksissa on oikeasti hyvää ideaa ja asennetta, mutta kun toteutus on karu niin on se palautekkin... Whiskyäänellä mennään muttei ehkä niin yliyrittämällä kuin aikaisemmin? Toiveajattelua? ;) periksiantamattomuudesta ja asenteesta 10p, sitä paremmin "tuotettua" versiota biiseistä odottaen. btw, kukaan ei varmasti haluaisi kuulla meikämannen laulua, son varma!

Tämä on jo toinen Kostiaisen biisi joka tulee kommenttiringissä vastaan. Tällä kertaa ei ylletty Feel the Zenin tasolle.

Jotain Tuomari Nurmion henkeä oli löydettävissä - sellaista luuta ja nahkaa meininkiä - mutta tarkkuus tekemisessä puuttui. Varsinkaan laulu ei toiminut. Raita myös loppui kuin seinään, viimeiset äänet olisi voinut soida sekunnin kauemmin.

Laulun nimestä tuli heti mieleen Zen Café ja hirveän kauas ei jäänyt tuo sointukulkukaan tuosta mielikuvasta. Laulu on ehkä vähän liian raspinen (vai viskinen?) tähän biisiin. Soolonpätkästä voisi joku sanoa että se on liian hiljaisella, minä taas sanon että se on soitettu liian varovaisesti.

Suhteellisen raaka meininki aamutuimaan, Suomalaisen perusmiehen tunnontuskia käsittelevä kipale, rytmittelyä kaipaisi lyhykäisyydestä huolimatta. Idea, rehellinen esitys 9 pukkaa

Ain´t got no t bone, got mashed potatoes - lähestymistapa vois olla aika ässä jos bändisovitusta meinaat. Hypnoottisuus ei vaadi kovin laajaa sisältöä. Omaelämänkerralliset sanoitukset on haastavia, vaikkakin kenties kiinnostavimpia samalla.

Aika yksitoikkoinen, mutta kappale on sen verran lyhyt ettei sentään puuduttavissa määrin. Laulusaundi on vähän hiomaton mutta ehkä se tässä jokseenkin toimii.

Sinänsä ihan hyvä miksaus vaikka laulu voisikin olla vähän kovemmalla ja kitara ylätaajuudet alemmassa. Laulu menee vähän sinne päin, mutta hyvin kehityskelpoinen soundi, jos ei yrittäisi tollaista popeda-soundia. Sanat on kyllä vähän mitä on eli parannettavaa olisi.

Tuota noin. Kitara on erinomainen, laulua voisi sitten ehkä jopa vähän petrata mutta juuri tämänlainen laulu tähän kappaleeseen on aika osuva!

Tutulla kierrolla lähtee liikenteeseen. Mielenkiintoinen laulusoundi, kitarakin oli aika raaka.

Tässä tunnelmassa on jotain uhkaavaa. Sanojen rytmityksessä on välillä outouksia.

Laulussa meinaa olla säröä ja särmää, eikä kitarassakaan suuremmin mitään vikaa ole, mutta jostain syystä tämä teos vaikuttaa jäävän kovin munattoman kuuloiseksi. Suurimpina syinä tähän taitaa olla vähän laiska tempo, ja että koko biisi on aika pitkälti samaa juttua alusta loppuun. Jo tempon nosto voisi auttaa varmaan jonkin verran. Ja jos "Mies ja kitara"-genrestä päättäisikin hypätä pois niin veikkaisin, että basson ja rumpujen lisääminen auttaisi varmaan myös.

Sanoituksista en oikein osaa sanoa mitään. Ehkä olisivat voineet olla huolellisemminkin tehdyt.

Vähän tuntus tempo laahavan välillä. Aika omaperäistä matskua tämä. Karua akustista meininkiä ilman hienouksia, biisiin oisin jonkinkaisa terävyyttä kaivannut lisää.

Vähän lepsun kuuloista kitarointia ja ihan karmeen kuulosta laulua. Sanoituskin aika masentava. Ei tämä fiiliksiä kauheasti nosta. Huonompiakin olen kuullut.

Aikas punkahtava meno tässä itse en kyl oikein oo tämmösen tyylin ylimpii ystäviä.. no kukin tallaa ja lallaa tyylillään. :)

Piristävää vaihtelua kaikkiin mikseriräppäreihin joita kommenttiringissä tulee. Kitarassa hyvä soundi, laulu voisi toimia yhtä hyvin ilman raspiakin.

ei ehkä ihan sitä omaa genreä, mutta ihan mielenkiintoisen kuuloinen kuitenkin. Akustisen soitto ainakin pelaa!

vähän tarkempaa meininkiä soittoon. Omituinen laulusaundi mutta omituinen on vain plussaa! =))

Ihan asiallista mies ja kitara -meininkiä. Yleisfiilis on suomalaisen melankolinen ja lauluääni vähintään riittävän karhea, kenties liiankin: kuulostaa jokseenkin hiomattomalta. Kitaransoitto toimii, mutta mitään erityisen omaperäistä siinä ei ole. Lyhyesti: biisi ei ole huono, muttei mikään tajunnanräjäyttäjäkään.

Melkein uppouduin syvästi...:) Hyvä biisi ja omalaatuinen laulanta. hyvä projecti, mukava melodia ja pidin hyvin paljon...

Skitan soittoon yhdistetty ulosanti, harkittuna, mutta livemäisen tunnelman omaavana biisinä, on aina mukavaa kuunnella. Eikä tämä tee poikkeusta, jotain helkutin hienoo raastavaa oli tässä.

kiva käheys laulajan äänessä. kitarointi toimivaa. biisin pituus hyvä.

minusta tuo kitara soitto oli tosi hyvä paitsi laulussa on tosipaljon petrattavaa jonka takia se ei kuulostanut miltään kauhean mukavalle.

Heh...mahtaa Jallua kulua hieman tämän projektin tiimoilta :) omista luureista kuunneltuna laulu saisi olla hieman kovemmalla. Metronomi olisi myös hyödyllinen kapistus tälle artistille. Muuten oivaa sieluntyhjennystä.

Luomufolkin ja bluesin deltamaille matkataan hieman kapakkahenkisellä laulannalla varustellulla biisillä. Tähän saisi katsoa kunnon kenkälaatikkosoundit wanhan bluesin malliin, niin todennäköisesti tekisi eetvarttia tälle biisille. Eli vanhentamistoimenpidettä peliin ja uusiksi kuullosteltavaksi!

Saundeissa ehkä pientä parantamisen varaa, muuten oikein kiva veisu.

vähän raa'an kuulosta, mut kuuluu kai jollain tapaa asiaan. laulu jotenkin jännän kuulosta varsinkin alussa ja lyriikat nyt ei mitenkään erikoiset :) mut ihan ookoo kappale

Akustisesti ja raspisen raakalla laulusoundilla. Piisin edetesä laulusoundiin alkaa tottua ja se alkaa kuullostaa toimivalta. Bändiversiossa raspiääni toimisi varmaan vielä paremmin jos kaverina on hieman säröinen sähkis.

oletpa tuottelias kaveri,melodia yes sanat toimii,skepan kanssa olisi kunnon basso tähän,kehitys on ylöspäin ja hyvä niin.

Laulun tyyli on vähän en tiedä tykkäsinkö vai en mallilla. Se oli aika sopiva näin minimalistiseen biisiin. Kitara leijjaili kokoajan yksinkertaisessa atmosfäärissä joka teki kappaleesta juurikin sellaisen mies ja kitara menolla olevan kappaleen, että turha on lauluäänestä sinällään rokottaa. Mopo lähtee käsistä aina välillä, ja juurikin niin ettei jälkeä jää, mutta miten on sivuosassa elämässä? Mukava sfääri silti biisissä jotenkin lempeän karu.

Biisissä on mukava häröilevä tunnelma, ilmeisesti on Tom Waits/Nick Cave -osastoa on jonninverran kuunneltu. Kokonaisuus jää aika askeettiseksi, ja hyvä niin, tämän tyyppisessä musassa ei pidäkään liikaa sotkea tavaraa biisiin.

mietin että mikä skitasta tulee mieleen... tietty Stoogesin Gimme Danger-fiilis iskee päälle. Rytmi välillä kompuroi ja laulu on tietysti rujoa. Biisi on kuitenkin hyvä, biisidemolle pisteet.

No niin! Tuli se sitten tämäkin biisi kohdalle kommenttiringissä... ;-) Kitaransoitto on hivenen laahaavaa ja hapuilevaa, laulu voisi olla vähän puhtaampaa, jollei laulajan ääni ole luonnostaan tällainen. Tulisi laulun teksti paremmin esille, kun siitä saisi paremmin selvää. Kitaramelodiat tuovat hyvän lisän, voisi olla pikkuriikkisen enemmänkin sitä. Hmmm... Biisipohja on hyvä, jää jopa soimaan korvamadoksi, toteutuksen kun saisi vielä enemmän omaa korvaa miellyttävämmäksi ja rohkeammaksi, niin siinähän sitä olisi hyvä biisi!

Kohtalaisen karkean karu viisu. Pisteet biisin nimestä.