Kyseessähän siis tosiaan on cover-kappale. Stoorista kiittäkäämme kuorossa edesmennyttä BoneFleshDollsia, ja AJKDiabloa.

Ympäripyöreyden uhallakin sanoisin, että päällekäyvästä bassosta tai ehkä juuri siitä huolimatta ihan mukiinmenevä avantgarde-tunnelma, jos sellainen anakronismi nyt sallitaan. Ja tuohan Igor-aiheinen biisi tietysti sympaattisella tavalla mieleen Terry Pratchettin. Tarina kuitenkaan ei oikein vie tässä mihinkään. Pääpaino onkin ehkä juuri siellä päällekäyvissä bassoissa. Jotka eivät suinkaan ole huonot. Siinäpä kehäpäätelmää kerrakseen.