tää kuulostaa ihan joltain radiotrendimusan taustalta, paitsi että tässä on aika viaton dippadai-rytmi, ja että pitbull ei huutele biisin aikana mitään eikä tässä oo muitakaan vokaaleja. toi sointukulku on just sellainen melko yhdentekevä akuankkasetti, joka pitää olla jokaisessa radiobiisissä, koska muuten tavallinen 17-vuotias tyttö ei tajuis bemarin takapenkillä red cattia juodessaan, että se paskoista kaiuttimista tuleva säröytynyt ääni on musiikkia jota pitää sit dancaa paikallisen räkälän tanssilattialla kunhan sinne pääsee sisään.

soundimaailma on aika koherentti, mutta samalla aika yksipuolinen. ehkä vaan tuntuu että tästä puuttuu ne pitbullit ja rihannat. aika ristiriitainen fiilis jos biisistä tulee sellainen fiilis, että se kaipais pitbullia. hmm.

feat. pitbull.

Mukavan 8-bittinen äänimaailma, varsinkin alussa. Soundit muutenkin (varsinkin utuinen 2:34 alkava pilputus) ihan mielyttäviä, muttei loistokkaita. Basso toimii.
Mutta miksi mieleeni tuli The Way of the Exploding Fist.

Siu edellisen raadin biisistä ilmi tulleen TATSIN kuulee tässäki, mut tää ei rokkaa melodioiltaan kyl yhtä paljoa. Sounditkaa ei oo niin hyvät kuin siinä edellisessä, ehkä vähän liian kuivat? Mut tuo tuu-di-tuu-di-tuu-di-di-didi-melodia on tiukka. Ja bassokuvio toimii kans. Peruskiva.

Vähän turhan minimalistista. Ei nyt oikeen nappaa millään tavalla, ei oo koukkuja, ei oo munaa, ei oo iskevyyttä, ei oo fiilistä. En tykkää. Jos nyt vähän kuitenkin erottelisi, niin nuo sun valitsemat saundit oli tosi ärsyttäviä mun mielestä. Varsinkin tuo ripulinen snare oikeen hiipii otsalohkon alle paukuttamaan tahtia ja painelee siinä samassa jotain kipulohkoja aivoissa. Mun mielestä tässä vaan ei kertakaikkiaan tapahdu mitään.

Joku muukin harrastaa jänniä konesoundeja! Noh, ihan niin extreame-osastolle ei mennä kuin meikäläisen taiteessa. Hengenheimolaisuudesta on kuitenkin annettava plussaa. Soundit ovat nimittäin mukavan retrot. Tuovat viestin jostain kaukaa menneisyydestä. Aika tarttuvaa melodiakulkua tässä. Toimii!

Alkaa aika häiritsevällä soundilla. Etenkin nuo "sointuiskut" tuntuvat aika karuilta. Biisi kyllä osoittautuu käyntiin lähtiessään menevän muutenkin outoilun maailmassa. Soundit tuovat mieleen jotenkin jotkut Commodore 64 -aikaiset tietokonepelit. En kyllä tiedä miksi. Haa, mutta sehän on nostalgiaa! Ja sitähän biisin nimessä halutaan tuntea. Onnistunut siis? Biisi ei kyllä valitettavasti saa minussa mitään suurempia tuntemuksia aikaan - lähinnä ärsyyntyneitä sellaisia. En ole tämän musiikkityylin ystävä, joten en osaa oikein sen parempaa analyysia tehdä tästä. Anteeksi.

Sulla on nää groovaavat bassoriffit hallussa ollu aina. Sellanen vähän naiivi, ajaton ja lähes poikkeuksetta hyväntuulinen meininki kaikissa biiseissä, joka on tosi siistiä. Tässä on sitä samaa, ei petä.

Rummut ja basso pelaa tosi siisti yhteen, kuulee että niistä koko biisin idea on saanut alkunsa. Ikävä kyllä kaikista muista elementeistä kuulee, että ne ideat loppu ehkä vähän kesken. Melodiapuolella ei oo oikein mitään tarttuvaa tai oivaltavaa. Tuntuu lähes satunnaisilta paikoin, ja rakenne on jotenkin vaikeesti tajuttava tai olematon. Sillei huonolla tavalla.

Myöskään ihan kaikista saundivalinnoista en pidä, turhan metallisia/muovisia/laihoja. Tavallaan kokoajan ymmärrän mitä on haettu takaa, mutta paljon jää uupumaan just saundien puolesta. En myöskään löydä tälle musiikille sijaa mun elämässä, eli en osaa kuvitella miten mä päätyisin kuuntelee tätä toiste. Tai millä fiiliksellä mä laittaisin tän soimaan. Johonkin peliin, tai "hauskan" youtubevideon lopputekstien taustalle tää sopis mainiosti.

Levyraati #7
Mahtava bassokuvio!
50 sekunnin jälkeen mennään liian "tietskamusaan" mun makuun. Sinänsä hyvin tehtyä settiä.. mutta alun perusteella odotin enemmän. Alussa olis jopa mun mielestä potentiaalia oikeesti kovalle biisille, siksi 8.