Otetaanpas tyypit sienipilvestä... Hyvän tunnelman ootte loihtinu kappaleeseen. Sanatkin sopii mainiosti tunnelmaan. All hail the mushroom cloud on kyl mainio nimi ja ehkäpä olisin sitä toivonut toistettavan teksteissäkin vähän useammin. Lopussa on aika julma riffi, joka rullailee biisin vähän jopa yllätykselliseen loppuun. Hyvää meininkiä.

parasta Incursionilta, diggaan tosta vähän progressiivisesta otteesta biisissä. Loistavat vokaalit. Loistavat rääkymiset Mikolta. Toi pieni näppäilykohta on tosi eeppinen, mistä sitten räjähtää meininki johtaen sooloon! Biisin rakenne on erittäin toimiva, ja hyvin kirjoitettu.

Njoo, vähän kokeellisempaa Black/death-linjalla havaittavissa. Alku kappaleessa vähän on arveluttavan kuuloinen, mutta sitten kun se lähtee, niin kyllä on kivan kuuloista. Soundit ovat mukavan messevää, rosoista ja toimivaa. Biisi on mukavasti rakennettu ja eikä tee liian radikaaleja muutoksia, vaikka verse nopeasti kuultuna voi sellaisen vaikutelman antaakin. Mutta paketti pysyi mukavasti kasassa. Tarkempaa kommentointia:

Kitarat. Soundit ovat kivat ja rosoiset. Tykkäsin erityisesti clean-fiilistelykohdista, joissa soundit olivat korviahiveleviä mukavasti ja antaa semmosen uhkaavan vaikutelman, mikä toimii varsin mainiosti. Kakkoskitara olisi voinut olla vähän pinnammalla ja miksata kitaroita ehkä vähäsen pinnammalle. Kun sitä toista kitaraa ei meinaa soolokitaran alta erottaa. Mutta yleisesti kivan kuuloista matskua tältä osin. Soolo kuulosti varsin jepalta biisin loppupuolella.

Laulu. Laulu kuulosti aika paljon vähän yhtenäisemmältä Varg Vikernesiltä. Semmonen mukavan karjuva kirkumisääni toimi kappaleessa hyvin. Matalat korinat meni myös mukavasti ilman huvittavia sivuääniä. Homma pysyi uskottavana ja laulu sopi kappaleeseen. Samoin laulut ovat enemmän esillä edelliseen arvostelemaani biisiin verrattuna, mikä on hyvä asia. Näillä mennään!

Basso. Bassoon olisi voinut lisätä vaikka säröä, high frequa tai treblea. Tai käyttää equalisaattoria, jotta se tulisi hyvin esille. Tällaisessa Black/death/thrash-pohjaisessa musassa on aika olennaista se, että jos basso kuulostaa kovalta, niin koko biisi on sen jälkeen todella kova biisi. Varsinkin jos kaikissa osa-alueissa onnistutaan ja basso kuulostaa tykin kovalta, niin jää biisi loistavasti mieleen. Basso oli aika peruskamaa tässä, että vähän vaisuksi jäi. Mutta eipä se kappaletta pilaa! Tykimpi bassosoundi olisi antanut kappaleelle vain sitä extra-boostia, jolla potkia kuuntelijaa kovaa naamaan.

Rummut. En tiedä, kuulinko alussa aivan oikein vai johtuuko soundista, mutta ihan kuin olisi basaarit vähän haperoinut alussa. Ne aluksi lähti hyvin, mutta alkoi hyytymään ennen triolikomppia ilman tuplabasaaria. Muuten rumputyöskentely oli ihan jees, muttei semmosta järin mullistavaa. Vähän rohkeampaa soittoa ja pientä kikkailua peliin, niin kuulostaa tämäkin osa-alue mielenkiintoisemmalta! Rumpusoundit olivat hyvät, mutta basaari kuulosti vähän laiskalta lätinältä. Vähän terävyyttä siihen, niin olisi vähän napakamman kuuloinen. Muuten homma pelaa mukavan tasapaksusti.

In a nutshell: Tässä biisissä parannettiin tulosta jonkin verran edelliseen verrattuna. Kitarat toimii hyvin, laulu on parantunut hyvin edelliseen, basso on vähän mitä on, rummut toimii, mutta vaatii hiomista. Kappale toimii rakenteiltaan ja ei jätä kuuntelijaa kylmäksi. Jonkin verran hienosäätöä juttuihin, niin kyllä alkaa potkia vielä entistäkin kovemmin. Kappale saa minulta 8½, mikä pyöristyy asteikolla arvosanaan 9.

-Isth kuittaa-

siistit saundit jäbil! kivan kuulost tavaraa myös...

Hyvin ja kekseliäästi soitettua mustaa musiikkia! Tunnelmallisista kohdista aina rosoiseen mahtipontiseen black metalliin. Pidän! kertosäe on myös mukaansa tempaava ja hieno!