Ihan ekana tuntui kuin Dear Prudence olisi alkanut mutta eri soinnuilla. Muutenkin White Doublen tunnelmaa yhdistettynä Elliot Smithin laulu ja kitarasaundiin. Kuuntelin sattumalta puoliunessa keran en tekstiä kuunnelllut. Erittäin hyvä.

mukava poppibiisi kauniilla melodialla ja mainiolla sovituksella.. hienosti alkaa balladimaisesti akustisella pikkauksella ja laululla, kasvaen ensimmäisen säkeen jälkeen koko bändin sointiin... hieno vahva sointi kitarasoolossa... hyvä kokonaisuus miellyttävillä soundeilla