Pientä särkemistä aina välillä audiossa. Äänimaailma ei ole maailma hifein, mutta ei sen tässä musta tarttekaan olla. tuon särkemisen kun tosiaan saat vaan pois. Alkaa iloisesti ja hyvin indie tyylisellä hakkaavalla pienolla, jota seuraa tuollainen hieman kauniimpi kohta. Pian mennäänkin hieman synkempiin äänimaailmoihin. Biisi on siis rakenteellisesti ja sävellyksellisesti moniulotteinen ja tunnelmaltaan ainakin kaksijakoinen, joka vaatii kuulijaltaa jossain määrin nopeaa mukautuvuutta tunnetila muutoksille.. Jossain määrin teoksesta jäi sellaine jammailu fiilis eli tilanteet muuttuivat nopiaan ja kokeiltiin sekä kikkailtiin erilaisilla rytmeillä ja melodiolla. Tämä oli siis selkeästi kokeilevaa ja tavanomaisia rajoja rikkovaa musiikkia, mikä ei ole yleensäkään maailman yksinkertaisinta ja helpoiten lähestyttävää. Rajojen rikkominen on minusta luovaa hommaa ja sitä on hyvä tehdä, jotta jotain uutta joskus syntyis! Niin ja olisiko tämä avant garde Indietä?