No huh! :D Melkoinen Teos! Biisi herätti monenlaisia tunnelmia ja monenlaisia tapahtumia ja miljöitä! Itselleni muodostuu tästä mm. tällainen suomalaiselokuvan soundtrack, jossa varhaisaikuinen ihminen muistelee päättyneen ihmissuhteen menneitä entisistä hyvistä ajoista, mitä entisen poika/tyttöystävän kanssa oli kokenut erilaisissa tilanteissa. Kappale poukkoili omien tunnelmien, "sen miten itse pystyi identifioimaan itsensä ja omaa menneisytyyään kappaleen kautta, sekä sellaisten visioiden mihin kappale voisi sopia kaiken näköisissä omien ja muiden tilanteissa" -aallokossa, ja ajatusaaltojen voima vaihteli kappaleen muotojen mukana ja näistä kasvoi eri fiilikset ja tilanteet biisistä. Mieleen tuli myös se, että tämä on todella sun tyylistä musiikkia! Tämän voi tunnistaa Santun musiikiksi, ilman että se olisi electronista tai itse alkuperäisten soittimien kautta toteutettua. Tietynlainen selkeä "Santun kaavalla" toteutettu kappale, joka on erittäinkin positiivinen asia, eikä missän nimessä herätä minkäänlaista toistonmaun esiintymistä, vaan että musiikista tunnistaa tekjänsä ja luo kuunnellessa turvallisen olon sen kautta, vaikka kappale täysin uusi ja tuntematon olisikin. Ja vaikka kappale Ei välttämättä olisikaan hirveän erityinen verrannollisesti kaikkeen muuhun vastaavanlaiseen musiikkiin, sen tunnistettavuus vetää väkisinkin rajat monien muiden tekemien kappaleiden rinnalla.

Kappale tuntui myös yllättävän yksi8nkertaiselta, jonka suurimman erityisyyden loi "rapsutus/kuin narina" -ääni! Tuollaiset elementit lisäävät musiikkiin identiteettiä! Monissa tämän tyylisen musiikin ongelma on se, että kun on keksitty jokin hyvä kappale, joista monet ihmiset ovat lähteneet huomattuaan reseptin toimivaksi rakentelemaan kaikenlaisia eri keinoja tehdä kappaleesta erityinen ja hyvä, mutta liika kiertäminen ja möyhentäminen saa aikaan vain sekasortoista materiaalia, josta jää itselle niin epävarma olo, ettei auta kuin sulkea musiikki. Tässä on oivallettu, että selkeään konseptiin lisäämälä pieniä yksityiskohtia, antaa paljon suuremman vaikutuksen minuun, kuin mieletön koukerointi ja sekoittaminen.

Kyllä tämä 9 on. Mystisten, silti turvallisten iltavalojen musiikkia! Niitä kohti!