:)

Tähän kyllä sopii hienosti tuo valinta että nauhoitus on toteutettu lofi-henkisesti. Dynamiikka yhdessä paikoitellen lievästi kanteletta muistuttavan kitarasoundin kanssa tekee hienosti oikeutta biisille. Osaan kyllä samaistua jollain tasolla tuohon "kuinka voisin muistaa kun pää on niin täynnä" ilmaisuun. Tosin olen itse viime aikoina elellyt jonkin asteista suvantovaihetta tuotteliaisuuden suhteen. Olen aina pistänyt merkille, miten hämmästyttävän tuotteliaasti osaat jäsentäen kaivaa ne oleellisuudet ulos sieltä pääkopasta esimerkiksi tällaiseksi kokonaisuudeksi. Hienoa jälkeä taasen.

Ihanan dynaamista ja luonnollisen kuuloista freakfolkkeilua! Tuo "epävireisyys" loi hienon tunnelman tähän, toimii aivan vitun hyvin. Äänesi on upea. Oot mennyt eteenpäin! Tää on tosi alastonta ja pidän siitä.

Mielenkiintoinen.. Herättää paljon ajatuksia joita on vaikea muotoilla tekstiksi. Pelkästään ajatus käyttää epävireistä kitaraa on palanen kuuluisaa luovaa hulluutta. Tai ehkä se ei niin uusi asia ole kuitenkaan, mutta mielenkiintoinen ratkaisu joka antaa varmasti sanomaan vahvistusta. Kaikki keinot ovat tietenkin sallittuja musiikillisessa ilmaisussa, nerokasta. Jotenkin tuntuu, ettei ole varaa antaa rakentavaa kritiikkiä näin omaperäisestä ratkaisusta joka ei välttämättä edes aukea heti.

Tässä oli kyllä mainio meno. Epävire vie heti pois konventionaalisen musiikin piiristä. Kitaran soundi oli tosi hyvä. Laulu oli jo vähän herkempi ja sävyisämpi tässä, mutten edelleenkään oikein lämpene noihin aggressiivisiin huutokohtiin. Ehkä se on vaan oma maku. Toisaalta se mitä lauloit kuulosti aika rehelliseltä.

Mä en taas pitäny tosta riipivästä meinigistä niin paljoa. Mut mä pidin koko tekeleen paljaasta ja rehellisestä tulkinnasta. eli ei se riipivyys nyt niin paljoa häirinny.
Aina transsihan tää on. Sanoista sanon sen et ne on mellevät siinä mielessä, et jättää kuulijalle paljon ja sitä kautta antaakin ehkä enemmän, tulkittavaa siis. Eli se epämääräisyys on tässä tapauksessa hyvä.