komian kuulosta pidän tästä ihan perkeleesti

Kivoja riffiä lähtee heti kärkee! laulaja on erikoinen! osaa painottaa kovaakin välillä. Asennetta löytyy. soundit on vanhat ja kovan kuuloset! Melodiat nyt on mitä on kitaristiilla ja riffittely muutenki. Se on kyllä perseestä ku ei pysty keksiä enää mitään uutta :/ Mutta tää menee hienosti eteenpäin! Sekava sooloki löytyy joukosta ja huomaa, että ei kitaristi mikää maailma paras kepittäjä oo :D sori nyt vaa :) Iha kivan kuulosta kamaa!

Hieman meluisan oloinen teos, rumpujen lautaset sihisee liikaa, muuten taas rummut on liian pienellä, etenkin basari. Naisen ärinä on valtavirrasta poikkeavaa. Kitaroissa vois olla rankempi soundi, isommallakin varmaan. Biisissä vois olla enemmän dynamiikkkaa.

Tässä biisissä selkeästi varmempi ote!

No piti se tämä toinenkin kuunnella, ja hyvä niin. Moniuloitteisempi kappale ja kuten uskallettiin kertoa, miksauskin on hieman selkeämpi.
Hetkittäin biisissä on oikein mainioita oivalluksia.
Jos vain tahtoa riittää, niin tästä voi vielä tulla jotain.

Ihan rankka meininki tässäki biisissä. Tää on just sitä mitä toi genre kertoo eli Deathia ja Trashia. Toimiva kokonaisuus, kunhan soundit sais kohalleen, mutta vaikeetahan se on kotituotannossa saada onnistumaan.

Likaista, rupista ja runnovaa deathrashia kunnon ug-suhinatuotannolla. Vokalisti ei kuulosta tippaakaan naiselta, ja tämän tarkoitan sitten epäselvyyksien välttämiseksi varauksettomasti positiivisessa mielessä. Meininki on sen verran eläimellistä, että jokin alkukantainen vietti pakottaa nyökyttelemään päätä, vaikka tämän sortin sounditasolla yleensä olen nokkaa nyrpistellen katkaissut streamplayerin. Sen verran mitä riffeistä saa selvää, on mukana vittumaisen kuuloisia käänteitä ja oikealle asialle suuntaavaa tuplakitarointiakin ajoittain, joten mikäpä tuossa noista nurisemaan.

Moitetta antaisin lähinnä yhteissoiton hengettömyydestä, bändilähtöisesti kun näytätte ponnistavan. Tuntuu kuin kitarat olisi vedetty klikin mukaan ja rummut "sinnepäin" eli yhteissoitossa on tiettyjä puutteita. Homma tuntuu välillä leviävän käsiin huonolla tapaa ja vaikka punk-asenteella ryöpyttävä jyske pukkaa eteenpäin kuin Tampere-Helsinki-väliä suksuttava pendolino, on hommassa kuitenkin sellainen karu suorituspakon maku ilmassa. Miksaus on todellakin parempi kuin "Shotgun Soul Symphony" -veisussa, mutta vastavuoroisesti melodeath-pastissiriffit on heivattu hus helvettiin pilaamasta muutoin tymäkkää riffittelyä. Edelleen kuitenkin on kommentoitava, että _mikäli_ (huom. alleviivaus) aiotte satsata vähän silkkisempään ja silotellumpaan soundimaailmaan, on kerta kaikkiaan pakko vähän ruuvailla tarkemmin niitä härpäkkeitä. En sitten tiedä veisikö se "sitä" särmää ulosannistanne, joka tuntuisi juuri "So Appealing..."-biisin perusteella olevan vahvinta alaanne ... nimittäin göteborg melodiikka ei ehkä ole teitä varten. Myönnän, että voi myös johtua kuulijasta :D

Summa summarum: Ehkä underground ei olekaan kuollut!

hyvät soundit.
hyvä laulaja.
paska nimi bändillä.

mun paskoista stereoista kuunneltuna basso oli liian kovalla kitaroihin nähden. tai kai sekin on kuulijan korvassa. enivei, biisi on itessään toimiva ja laulut toimii tässä kans kovaa. soolosta tuli mieleen jotkut old school death metallit, ja se on aina hyvä juttu :)

Tässähän on havaittavis samoi elementtejä kun toisessakin biisissä, eli ei tosiaan huono oo tämäkään! Kitarointi valehtelematta uppoaa, myös sen myötä välittyvä jonkinlainen melodisuus miellyttää. Ei paljoa häviä tämä toiselle.

Miksaus todellakin onnistuneempi kuin tuossa toisessa biisissä. Kuten näemmä muutama muukin, pidin basson soundista ja muutenkin oli ihan kivat äänet tässä. Vähän attackia ehkä kaipaisin kitarasoundeihin sekä rummuissa basaaria hieman erottuvammaksi ja virvelille sama homma.. Mutta kokonaisuudessaan ihan menevä paketti. Laulajallakin on asenne kohdallaan ja meno tuntuu olevan brutaalia. Sanoituksista myös plussaa!

Oikeastaan kaikinpuolin iskevämpi kappale, kuin tuo Shotgun Soul Symphony, vaikkei huono ollut sekään. Vokaalit kuulostavat myös paremmilta tässä biisissä. Saundit myös paremmat, kuten ylemäpänä on pariin kertaan mainittu. Tosin sais ne vieläkin paremmat olla. Sanatkin ovat ihan ok. Hyvällä tapaa karkea biisi.

Jotain olin säätänyt näköjään tuossa kommentissa. No elkää siitä välittäkö. =D

Tämähän lähtee raivolla käyntiin. Laulu onkin sitten jotain ihan muuta. Uusi laulaja, tai erilainen tekniikka tekisi varmaan höpöä. Eikä edes positiivisessa mielessä. Uusi laulaja, tai erilainen tekniikka tekisi varmaan höpöä.

Riffit aika perus rässilinjastoa, ei mitään mullistavaa. Soolo ihan mukiinmenevä.

Soundit ihan OK, kotioloissa äänitetyksi.

Annanpa nyt 7, tehkääs lisää kamaa niin näkee onko parannusta tullut.

Noniin, tästä tykkäsin alunperinkin enemmän. Ja mahtavahan tämä on, ja toisen julkaiseminen ennen edellisen miksausta olikin mahtava vaihtoehto, paljon selkeämmät ja erotellummat soundit, mutta samassa hengessä! Ensiksi täytyy antaa omasta puolesta erikoismaininta, kertosäe on loistava, ja yksinkertainen 'kertosäe-pääriffi' kierto yksinkertaisesti toimii tässä aivan helvetin hyvin, oikeasti. Noin sitä pitää tehdä.
Nyt basso kuuluu paljon kovemmin, ja pääseekin edukseen biisissä, antaa erilaisen ulottuvuuden kuin edellisessä biisissä.
Biisin nimi on siisti. En tiedä mikä siinä on mutta se on tiukka.
Kappaleessa ei myöskään ole yhtään turhaa riffiä. Mahtavan tiivis ja mielenkiintoinen kokonaisuus.

Vaikken yleensä pisteitä harrasta, niin perkele.

Se mitä sanoin Shotgun Soul Symphonyn kohdalla saundeista pätee tässäkin tapauksessa. Ehdottomasti ihanan likaista ja rehellisen oloista. Kitarat tuntuvat repivän vielä paremmin ja kuultavissa oleva basso jolla on myös selkeät omat linjansa on äärettömän suuri parannus! Basisittapaisena pakko sanoa että tuollainen munakas ja "pehmeä" bassosaundi on erittäin rohkea ja toimiva veto. Ehdottomasti suosittelen pitämään siitä kiinni ja panostamaan hyviin ja svengaaviin bassolinjoihin. Tämänkaltaisessa musiikissa oikeasti toimiva basso on helevetin suuri etu.

Toinen kunniamainita menee vokaaleille jotka onnistuvat olemaan varsin repivän oloisia paikoittain. Silloin kun kuullostaa siltä että vokalistia sattuisi aivan perkeleesti ja kyljet hepulta olisi posahtamassa auki - silloin ollaan oikeilla jäljillä. Tässä on sitä jotain!

Kappaleen ehkä jopa hieman haikeahkot ja melankolian suuntaan kaartuvat riffit ja melodiat toimivat jälleen kerran hyvänä suvaintona toimivan hakkaamisen keskellä. Teillä on selvästi toimiva vastakkainasettelu hallussa josta jälleen kannattaa pitää kiinni. Se että kappale myös etenee varsin luontevasti on hatunnoston arvoista, pakotetun oloisia riffejä ei tunnu tulevan vastaan eikä muutenkaan mitään luonnotonta progressiosta.

Lyheysti: soundeiltaan ja sävellykseltään Shotgun Soul Symphonyn ohi menevä veto joka varmasti toimii hyvin livetilanteessa. Ei muuta kun demoa kauppaamaan ja keikka-areenoille. Kappaleitten elävä äänimaisema saa uskomaan siihen että yhtye on aidosti energinen ja äkäisen oloinen tapaus!

Soundien laatu on tosiaan parempi, kuten tuossa yllä jo on mainittu. Tuo basson selkeä kuuluminen on mukavaa. Itselleni bassosoundi tuo jotenkin mieleen Panteran bassosoundin. Myös kitarariffit toimivat tässä biisissä. Erityisesti toiseksi viimeisen kertsin jälkeen tuleva riffi on siisti, en tiedä miksi. Se on vain jollain tapaa hieno. Soolo on myös siisti, siitä taas plussaa!
Laulaja onnistuu kuulostamaan väliin mukavan vihaiselta, hienoa sekin.

Ei tässä muuta, jälleen toimiva ralli!