Nyt on suoritettava tunne-elämän amputaatio.
Kuuntelen Heljää helisyttämässä tiukuja.
Sisälläni tyhjyys yrittää löytää rumpukalvojenääntä,
kuuntelen valkoista kohinaa avaruuden avoimen ikkunan alla.
Missä on sisäinen tasapainoni, nuoralla tanssijaa
huominen taas malttamattomana odottaa.

@ tanninen satu

spykeheliaa ja maukasta sellaista...

Millä nuo taustan ihmeelliset kielisoittimaiset äänet on tehty?

Tämä saa äkkiä tekemään tiliä itsensä kanssa, kun sanoja tarkkaan kuuntelee. Tuulen tuiverrus on kuin tunturin huipulla, jonne shamaanit aikoinaan kiipesivät saamaan jumalilta opastusta.

Jälleen vaikuttava teos!

En suosittele tätä masentuneille ihmisille, sillä en löytänyt sisällöstä toivon pilkahdustakaan. Hyvin tuki nuo efektit sitä lohduttomuuden tunnetta, joka mieleeni syöpyi tätä kuunnellessa. Kyllä tämä oli täydellinen tunne-elämän ambutaatio.

HELLO!

Mulla on tapana kuunnella nämä sanojen kanssa. Pääsee kunnolla sisälle moodiin kun näkee sanat myös.

Unique.

Uniikkia. Ainutlaatuista. Tuotos on sinua eikä ketään muuta. Onneksi osaat tehdä kaikenlisäksi mielenkiintoiset taustat.
Myöskin äänenlaadun selkeydestä ja puhtaudesta a big + from Peninsula.

Alright. Really good. Thanks.

Biisissä on kieltämättä sellainen kivan kalsea ote.. Talviset pakkasaamut palaavat mieleen. Toisaalta tässä olisi sellainen maanpinnalle palauttava tuotos krapulapäivään.

avaruus plussaa+++

Sorry tää myöhästyminen oli kiireitä..enivei soittolistalleni meni just tää. Mikserin ainutlaatuisin spoken word prokkis joka aina liikauttaa. Kypä plus avaruus pojot!!

Tämä alkaa olla jo niin tuttua ja turvallista... niin omaäänistä, ettei voi olla ihastumatta aina uudestaan.
Toki aina välillä patetian määrä on lähes sietämätöntä.
Nämä toimii kirjallsina tuotteina - siis ainoastaan itse luettuina aivan toisellalailla.
Täytyi kelata kappale alkuun, kun ensimmäistä kuuntelukertaa häiritsi se oleminen Haavan keskiössä :D

Mystinen tuulahdus heti aamuun. Shamanistinen moodi, joutuu kyllä kuunteleen uusiks.

Monimerkityksellinen teos jonka ensivaikutelma tuntui synkältä mutta useamman kuuntelun jälkeen koin sen pikemminkin vapauttavana. Unelmat ja toiveet kuolevat mutta teoksen lopussa oleva syöminen tekee siitä luonnollisen, elämään osana kuuluvan tapahtuman jota ei yksikään voi välttää.

Kuuntelin tämän ennen ruokailua (siinä välissä luin tekstin) ja ruokailun jälkeen. En oksentanut elämääni pihalle. (tulee mieleen Jopet shown sketsi)
Jos voisi oksentamalla saada ongelmansa pois, kai tääkin maailma olisi parempi paikka. Supervaltojen päättäjät oksentelesivat sankoihinsa tapaamisissaan. Toisten elämä mahtuu lasilliseen merivettä. Niin, se elämän alkumeri ja silti jotkut saavat hepulin kun myrsky yllättää lasissa. Eikä ne raukat tiedä, että maailmakaikkeuden meressä riittää tilaa.
Ei tule elämän ahdistusta, kärpäsestä härkästä, sitä suurta angstia siinä meressä.
Jos jonkun minuus maailmakaikkeuden meressä pirstoutuu ympäri galakseja, pysyköön siellä vesilasissa. Mutta, ei kannata unohtaa sitä ulos
lokakuiseen yöhön. -7 ºC

Kuulostaa siltä että joku on pahassa, pahassa jumissa. Ei liiku. Hengittääkö edes.

kylläpä sulla koko ajan tää tuotanto paranee.. Runot on aina hienoja sulla, turhaapa sitä hienostelemaan!

Erittäin rankkaa harmaan kylmänkovaa runoutta, kuin jostain jään ja kiven ankarasta välimaastosta. Tässä teoksessa tuo runous ja sen lausuminen toimii oikein erityisen hyvin, esimerkiksi tuo 'eikä hymyile' leikkaus oli todella tyylikäs. Kylläpä tulee joka suhteessa laadukasta tuotantoa tässä projektissa näinä päivinä: siisti soundi, esteettisesti harkittu ja toteutettu tausta, luenta hyvässä kontrollissa ja samalla koskettavaa ja uskottavaa. Hieno meininki, mukava nähdä kuinka Mikseristä on tullut kanava myös modernille runoudelle!

elämän karikkoista polkua taivalletaan...pakkasyössä tuuli humisee soittaen jääpuikkojen kannelta....hyvä esitys

no voihan jee että nää on aina niin maukasta ja magiaa kuultavaa,hyvä Jassu..

Kolmen kuuntelukerran ja parin tekstin lukuharjoituksen jälkeen lukko
aukesi ja tajusin runon kristallinkirkkaana omana tulkintana. Elämän itse ja
ihmisen parisuhteen solmukohdan löysin siitä avattuna, kuin kaikuvan
ontosti jostain kerrostalon ontelolaattojen syöveristä. Monimerkityksellinen
teksti on varmasti mutta jokaiselle tavallaan tosi. Jumaliste, näiden teosten
myötä on tuo oma kuuntelemisen taito alkanut harjaantua.. ei ole huono
taito se...