Choralemaisista vokaaliosuuksista huolimatta ehta Laite. Muiden kappaleiden tavoin tämäkin on äärimmäisen rentouttava ja omalla painollaan eteenpäin skulaava teos. Ennen kahta minuuttia alkaa kolina, jollaista ei ihan aina kuule. Hämärä matka Kalevin mieleen jatkuu pienten ja häiriintyneiden äänten säestämänä ja biisi toimii alusta loppuun melko vaivattomasti. Herra Kalevin itseilmaisu on jotain, mihin ei moni pysty. Ainutkertaista musiikkia ilman mitään vastaavaa.

Kalevi tahtoo viedä ystävän kauniiseen paikkaan. Kaunis paikka ei ole oikea paikka vaan hänen mielensä sopukoihin joihin hän ei yleensä pysty päästämään ketään. Kalevin mieli vain ei ehkä toimi samalla tavalla kuin tavallisin ihmisen ja hänen kauneudessaan väijyvät hänen paranoiansa ja harhansa...

mukavaa fiilistelyä hyvällä äänimaailmalla. pituuttakin tällä kertaa jo vähän enemmän.

liian kesy