Yksi sana: kitarat <3

Synamelodia on sekä soundiltaan että sävelkulultaan jotain ihan ylimaallista. Ah.

Keskivaiheilla siinä "tanssittavammassa" väliosassa tuleva synasoundi on ehkä yksi tiukoimmista, mitä olen ikinä kuullut. Muutenkin, se siirtymä siihen pätkään on loistava. Ankaraa kontrastia säkeistöjen häiritsevyyteen, niin että väliosa jää kuitenkin häiritseväksi, tosin eri tavalla. Whoa.

RI:SAn paras kitaraintro. Ikinä. RI:SAn parhaat vokaalit. Ikinä. Mielettömät tuskaiset ja raivokkaat. Kuin huutaisi vihaansa ja tuskaansa viemärissä. Todella riisuttua menoa, toimivaa, kummittelevaa. Hauska basarikuvio jonka jälkeen lähes normi tanssimusiikkia lähentelevä synamelodia tuo hymyn huulille. Tämän albumin kohokohtiin kuuluu myös tämä.