Tämän biisin soisin soivan Kutná Horan Luukirkossa hellimässä luita kuin silittäen niiden aikojen saatossa kertomatta jääneitä tarinoita.

Jotain äärimmäisen herkkää, hellää ja hyväilevää on tässä äärettömän kauniissa kappaleessa. Parantavaa energiaa, äänen voimaa ja tyyneyttä.

Uskomaton tunnelma, josta ei malttaisi päästää irti lainkaan.
Läsnä on pyhyys, joka ei ole mihinkään sidottua.