Kova yskä on pitänyt olla kun Resilaria on näin paljon mennyt. Kaikkea jännittävää pään sisältä avaruudesta löytyy kun oikein etsii, tutkimusmatkailuahan tämä on selvästi. Parasta on ettei passia tarvita...

Erikoista!
"Biisi" pistää mielikuvituksen liikkeelle, jos tätä keskittyy kuuntelemaan.
Eri osien välistä yhteyttä en löytänyt.
Biisin pituus on kuitenkin liikaa, vaikka uteliaisuuttaan sitä melko pitkälle jaksoin itse kuunnella.

Täytyy rehellisesti myöntää, että biisin tullessa kommenttiringissä vastaan nukuin jo parin minuutin kohdalla.. tai olisin nukkunut, mikäli piipitys ei olisi häirinnyt. Mutta en jaksa nillittää taiteesta, mitä en itse ymmärrä.

Aika sekavaa meininkiä, mutta ihan hyvää sellaista. En jaksanut kokonaan kuunnella, mutta tiivistämisellä ja muutamilla soundimuutoksilla tästä sais varsin hyvää kauraa.

Taas täytyy ihmetellä, miksi ihmeessä joku pistää rinkiin näin pitkän teoksen...? Jos tämä olisi loistavaa musisointia ja uskomattomia oivalluksia koko pituudeltaan, silloin ymmärtäisin homman, mutta kun tänne on laitettu reilut 20 minuuttia paskaa arvioitavaksi, niin täytyy ihmetellä miksi. Miksi! MIKSI? Ja vielä kun koko roska muuttuu niin järjettömästi koko pituudeltaan... Välillä sinulla on oikeasti mielenkiintoisia viritelmiä, mutta ei se vaan kanna koko pituudeltaan, ei sitten mitenkään. Etenkin kun mukana on jatkuvasti niin älyttömältä tuntuvia pippelivenytyssooloja ja tarkoituksenhakuista "taiteellisuutta". Tässä on ainakin 9 (yhdeksän) eri biisiä... Mikä sai sinut laittamaan ne yhdeksi?

Jaahah, monumentaalista (ainakin pituudeltaan) psykeä. ALkaakin varsin mielenkiintoisissa merkeissä. Toivottavasti kantaa koko biisin ajan, mittaa on sen verran, että mielenkiinto olisi syytä jollain tapaa pitää yllä. Ettei tule sellainen olo, että kuuntelijalle keljuillaan. Saattaahan sekin olla tarkoitus. Nyt on menty pari minuuttia, eikä asiassa ole tapahtunut oikeastaan mitään. Skip-nappi lähestyy uhkaavasti. Piti kelata vähän eteenpäin, notta jos meininki ei vähitellen muutu, niin ohitus on välttämätön. TAvallaan esiin hiipii kokonaan toinen biisi. Tai jos tuo oli intro, oli se aivan liian pitkä. Psykedeelistä soundien puolesta, mutta hommasta puuttuu jonkinlainen johtoajatus, punainen lanka. Pelkkää soundikokeilua ei oikein jaksa. Konerummut ovat tympeät, eivätkä sovi kuvaan. Kelausta eteenpäin ja pätkää kitarasoolosta, joka on yhtä epäjohdonmukainen kuin muukin viisu. Sorry, mutta näitä äänikokeiluja on kiva tehdä, mutta ne voi pitää myös ihan omana tietonaan. Biisiä tästä ei saa.

Jaahah, monumentaalista (ainakin pituudeltaan) psykeä. ALkaakin varsin mielenkiintoisissa merkeissä. Toivottavasti kantaa koko biisin ajan, mittaa on sen verran, että mielenkiinto olisi syytä jollain tapaa pitää yllä. Ettei tule sellainen olo, että kuuntelijalle keljuillaan. Saattaahan sekin olla tarkoitus. Nyt on menty pari minuuttia, eikä asiassa ole tapahtunut oikeastaan mitään. Skip-nappi lähestyy uhkaavasti. Piti kelata vähän eteenpäin, notta jos meininki ei vähitellen muutu, niin ohitus on välttämätön. TAvallaan esiin hiipii kokonaan toinen biisi. Tai jos tuo oli intro, oli se aivan liian pitkä. Psykedeelistä soundien puolesta, mutta hommasta puuttuu jonkinlainen johtoajatus, punainen lanka. Pelkkää soundikokeilua ei oikein jaksa. Konerummut ovat tympeät, eivätkä sovi kuvaan. Kelausta eteenpäin ja pätkää kitarasoolosta, joka on yhtä epäjohdonmukainen kuin muukin viisu. Sorry, mutta näitä äänikokeiluja on kiva tehdä, mutta ne voi pitää myös ihan omana tietonaan. Biisiä tästä ei saa.

Jaahah, monumentaalista (ainakin pituudeltaan) psykeä. ALkaakin varsin mielenkiintoisissa merkeissä. Toivottavasti kantaa koko biisin ajan, mittaa on sen verran, että mielenkiinto olisi syytä jollain tapaa pitää yllä. Ettei tule sellainen olo, että kuuntelijalle keljuillaan. Saattaahan sekin olla tarkoitus. Nyt on menty pari minuuttia, eikä asiassa ole tapahtunut oikeastaan mitään. Skip-nappi lähestyy uhkaavasti. Piti kelata vähän eteenpäin, notta jos meininki ei vähitellen muutu, niin ohitus on välttämätön. TAvallaan esiin hiipii kokonaan toinen biisi. Tai jos tuo oli intro, oli se aivan liian pitkä. Psykedeelistä soundien puolesta, mutta hommasta puuttuu jonkinlainen johtoajatus, punainen lanka. Pelkkää soundikokeilua ei oikein jaksa. Konerummut ovat tympeät, eivätkä sovi kuvaan. Kelausta eteenpäin ja pätkää kitarasoolosta, joka on yhtä epäjohdonmukainen kuin muukin viisu. Sorry, mutta näitä äänikokeiluja on kiva tehdä, mutta ne voi pitää myös ihan omana tietonaan. Biisiä tästä ei saa.

Täyttä ymmärrystä vailla. Niin kait on tarkoituskin?

Varsin eeppinen teos!
Heti alkumetreillä tulee selväksi, että luvassa on karkkia korville ja aivoille.
Paljon erilaisia ääniä ja kaikki miellyttävät vielä korvaa.

Välillä lennellään aivan muissa sfääreissä ja sitten palataan takaisin maan päälle vain nähdäkseen että poppamies on tehnyt lisää kärpässienikeittoa ja sitten taas mennään.
Biisissä tapahtuu paljon ja näin ensikuulemalta ei ihan kaikkia juttuja saa vielä napattua.
Tältä kuulostaisi varmaankin Apocalypse Now! jos siihen olisi otettu alienit mukaan ja pistetty David Lynch ohjaamaan.
Tämä on auraalista euforiaa!

Kaikenkaikkiaan monipuolinen kipale, joka jaksaa kantaa koko kestonsa ajan.

Oi! Tunnelmaa on niin paljon että muille jakaa! Sopisi täydellisesti videopelisoundtrackiksi. Voin jopa mennä vannomaan että tämä on paras biisisi. Sen verran monipuolisesti toteutettua "matkustusmusiikkia"! Pidä sama tahti yllä.

aikas experimental. psykedeeliseen menoon sopii mulle ainakin vähemmän pelottava musiikki, tässähän lähtee lohikset iha lapasesta.

Hyi saakeli ku on ahistava. En haluais kuunnella tätä sybiineissäni. Onnistunut siis lajissaan!

En käy kiistämään teoksen taiteellista antia, mutta en vain löytänyt sen punaista lankaa.

Shamanin taidetta täydellä sydämmellä. Kitarasta saa hämmästyttävän määrän erillaisia kitaraa muistuttavia ääniä. Ei kun samaa latua täysillä eteenpäin ja taidepalkintoa pokkaamaan.

Kymppiminsan kohdalla saatiin hitusen Sa(a)ntana tyylistä kitarointiakin mukaan tähän synakollektiiviin. Loppuosan lasimaiset soundit ottivat korvaan paikoitellen pahasti. Paikoitellen tuli mieleen elokuvien kohtausmusiikki (scifi, futuristiset kauhutarinat). Liian outo taideteos omaan makuun, mutta kaikelle on ystävänsä.

Ajatukseni haahuilivat hämärän tuolla puolen tämän kappaleen siivittäminä. Erikoista ja erilaista. Pidän siitä.

Kiitos.

Ei tätä oikein jaksa. Tavallaan olisi hauska, mutta into alkaa laskea siinä seitsemän minuutin tienoilla, siinä kohtaa rupesin hyppimään. En oikein kykene tätä kuuntelemaan. On tätä varmaan ollut hauska tehdä, mutta kuunteleminen nyt ei ihan niin hauskaa ollut. Mutta ei tämä nyt huono ole, tämä on vaan... erilainen.

Todellakin, parhaimmillaan tästä saa irti kuulokkeiden kanssa, kuten Electrical Shamanin kamasta yleensäkin. Pakko diggailla noista drone-vivahteista tuossa alkupuolella. Vähän tuntuu kuin biisi olisi yksi massiivinen kokonaisuus, jonka olisi voinut julkaista useana erillisenä kappaleena, mutta toimii kosmisimmin yhtenä 20 ja puoli minuuttisena pökäleenä.

Tosi on, tämä on Van Goghia ääniaalloilla.

No kyllä tällä pään saa sekasin sopivassa mielentilassa kuunnellen. Aivan vieras genre taas, joten enpä lähde kritisoimaan.

Tsirp. Taisin käydä "reissussa", tulin pikaisesti takaisin - kyllä kotiolot tuon tripin voittaa... En vaan osaa kaivaa tästä tarttumapintaa, väärä genre kaiketi.

Ei herrajumala ja tätä pitäs arvostella, pitäs juuva ensin kyllä ihan vitusti viinaa ennenku tästä jotain sais irti jos sillonkaan, tarvihteis vissiin kovemmat aineet mutta anteeksi kun en käytä

Heh, edellinen biisi oli 19 minuuttia ja tämä sitten pisti paremmaksi...Kohtuu ärsyttävän kuuloista. Ei valitettavasti ole eksoottisia huumeita nyt tarjolla, joten hieman jää kylmäksi tämä biisi. Toisaalta tuskin dikkailisin vaikka olisin vetänyt mitä mömmöjä. Curttikin se kai aikoinaan yskänlääkkeitä nautti...

Biisi tuntuu aluksi melko satunnaiselta ja päämäärättömältä, mutta hiljalleen alkavat ideat kerääntyä. Biisin varsinaisesti käynnistyessä kuunneltavaa riittää erilaisissa soundeissa. Fiilikseltään biisi liikkuu perinteisissä avaruusmaisemissa. Se kuuluisa punainen lanka kuitenkin puuttuu, sillä biisi tuntuu enemmän usean biisin kokoelmalta kuin yksittäiseltä sellaiselta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö biisistä voisi nauttia space-himon iskiessä päälle.

Todella mielenkiintoisia juttuja välissä. Ja soundeja. Tuo jossain neljän minuutin paikkeilla tuleva kohta on aivan jumalattoman kaunis. Ja sittenkun siellä on vielä sellaisia ärsyttäviä pimputuksia seassa niin ärsykekynnykset on avattu loppua varten komeasti.

Nyt täytyy varmaan ensimmäisen kerran ikinä mistään kappaleesta sanoa että tuo sähkökitara ei uppoa tuonne sitten mitenkään. Outoa. Ehkä pehmoisemmalla soundilla tai efektoituna jotenkin mukavasti sinne sekaan, näin raakana ei. Palauttaa realiteetit ainakin tämän kuulijan päähän jotta pätkähtää. Muuten sekin osio on aika loistava. Tuntuu vain että kun on pohjat saatu huolella tehtyä niin leadkitara vain roiskaistaan pääälle sillä soundilla mikä sattuu purkissa olemaan. Ristiriita on toki tehokeino, muttei tehoa minuun.

Oikeastaan tuon leadkitarajutun jälkeen tunnelma menee pilipalituksen ohi ja latistuu hienoihin suuriin kaariin jotka ylittävät horisontin taidokkaasti.

Kaunis oli tämä matka kanssasi muutamaa irvistystä lukuunottamatta. Yhdetkään kaksi eivät keskenään, eivätkä toisiansa. Kiitos.

Aika tuomionpäivän pitunen on kappale ainakin.Ja heti alkaa kunnon sirinä saundilla.auts.Rehellisyyden nimissä sanottava etten kokonaan jaksanu kuunnella ja sanattomaks vetää.Todella psykedeelistä.

Biisillä kestoa yli 20 minuuttia!:) Ekalla kommentointikerralla koneeni meni ns.juntturaan juuri kun olin saanut sanottavani sanottua. Noh. lyhyesti sanottuna tämä sopisi johonkin b-luokan kauhuleffaan taustameteliksi. Eipä juuri muuhun. Ihan taitavasti tehtyä äänimattoa, mutta...

Tuolla kaheksan minuutin kohalla tulee raikasta kitarajamittelua. Mut toi pimputtelu pilaa sen. Ihan jännää psykesekoilua.

DXM! enhän toki tiedä siittä mitään, en toki. Kai tää on tehty vaikutuksen alaisena? En minä tällaisesta näin selvinpäin kuunnellassa paljon irti saa. Välillä on kuitenki hyvinkin komeankuulosta ja tunnelmaa. Mieluummin tämän olis kuitenki voinu pätkiä ehkä 4-5 lyhyempään.

aaaa..ei mun korvat soineetkaan. se olikin jokin soitin.

Hmmm. mitähän tähän nyt sanoisi. Äärimmäisen psykedeelistä meininkiä! En sitten ymmärrä itse ollenkaan, mutta kyllähän tämä vaatii säveltäjältä melkoisen paljon mielikuvitusta, kun vielä ajattelee että reilut 20 min tällaista väsäilee. Ei vissiin onnistu selvin päin? ;)

Dekstrometorfaani sentään! Eksperimentaalia pimputtelua alkuun, jonka jälkeen biisi saa uudet, lähes eeppiset puitteet. Hienoa syntikan käyttöä taustan luonnissa. Särökitara tuo mukaan Hawkwind-mielleyhtymän. Kappale kantaa minut siivillään usein haikailemaani etelä-Amerikan viidakkoon juomaan intiaanisoppaa. Biiteissä on ajoittain tribaaleja vivahteita. Toisinaan Captain Beefheart tuntuu olevan vaikutteena melko pinnalla. Yllätyksekseni kappaleesta löytyy tilaa myös reggae/dub-fiilistelylle ja lähes Santanamaiselle kitarajamittelulle. ..Rytmit vaihtuvat jälleen ja tunnelmiin ei kai ole parempaa kuvausta kuin 'Terminator Jalavakadulla'. Hitaasti etenemme askel askeleelta ja piakkoin matkaajan ympäröi psykedeelinen kitaravalli. Kuin viltti se kietoutuu ympärille ja voi vain todeta, että tässä on hyvä olla. Hiljaiset eteeriset äänimaisemat lähestyvät pian ja tuudittavat kuuntelijan uneen... Mitä? Se ei ole ohi vieläkään. Psykoosin kiertokulku jatkuu, mutta uskoisin tämän reissun olevan pian tässä. Psychopunk-jamittelu hajoaa kappaleiksi ja hiljaisuus voittaa. - Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen tekele, aika ajoin varsin hektinen kokonaisuus. Artistin kehitys on lähes käsin kosketeltavaa (noh, korvin kuultavaa). Biisi rullaa koko ajan, eikä jämähdä paikoilleen.

Nyt kyllä täytyy myöntää etten voinut kuunnella kelaamatta tätä biisiä. Siis "biisiä". En ymmärrä mitä tekemistä tällä on musiikin kanssa. Ehkä joku saa kiksejä tästä. Mun mielestä tämä on aivan hirveää paskaa.

Aika kummitusmaailma meininkiä. Biisissä on elementtejä jotka saavat niskavillat pystyyn. loistava teos.

Auh! Erittäin pitkien psyykettä koettelevien äänimaailmoiden sarja sen kuin vain jatkuu... Totuuden sanoin: jos tämä olisi tullut radiosta tai muusta vastaavasta medialaitteesta yks'kaks'yllättäen, olisi kanavan tai muun sellaisen vaihto tullut välittömästi eteen jo alkuäänien perusteella...tai STOP-painike olisi kokenut valonnopeuden ylityksen yllättävän vaikutelman!

Mutta masokisti kun olen, kommenttiringin pyörryttävässä ympyrässä seikkailen ja Electrical Shaman on saanut taas aikaan hypnoottisen aikajatkumon aikaiseksi, niin tässähän sitä typertyneenä kirjoitetaan outoja sanoja terapeuttisen äänimassan tunkeutuessa korvista pään sisään...eikä siihen tarvittu edes mainittua DXM:ää...???

Kieltämättä joitakin aivan valtavan hienoja ideoita ja elementtejä joukosta löytyi ja varsinkin vaihtelevuutta oli viljelty myös jonkin verran. 1960-luvun psykedelia sieltä jostakin taas pilkahtaa mm. kitarasoundin muodossa...kuin aikakone olisi sittenkin keksitty???

Uskokaa tai älkää (jos tätä joku onnistuu koskaan lukemaan...), mutta uskollisesti kuuntelin tämän teoksen alusta loppuun päästämättä edes yhtä ainoata ääntä ja jonkinlaisen järjen häivän omaavana vielä tämänkin jälkeen...toivottavasti... Hulluushan biisin lopussa koetaan!!!

Johdonmukaista kasvatusta ja draaman kaarta tähän voisi yrittää lisäillä.. (Eipä kestänyt hermot kauhean syväluotaavasti tätä analysoida kun ringissä vastaan tuli.)

Melkoisen osuvasti valittu genre - ei sitten millään muulla voisi osuneemmin kuvata. 20 minsaa tätä on kyllä auttamattomasti liikaa mulle...

Biisi alkoi korville ikävillä vinkauksilla...painajaismaisia delay ääniä, jossa pinnalla kelluu säriseviä elementtejä. Psygedeelinen teos kuin päivitetty suoraan 60-luvun kokeellisen elektronisen musan laboratoriosta.

Pidin enemmän kuin fourth plateausta.. Jos oikein muistan, niin tässä taitaa olla enemmän kitarointia ja muutenkin vähän enemmän vaihtelevuutta äänimaailmoissa. Kestokin on huomattavasti inhimillisempi. Hyviä pätkiä löytyy..pidin esimerkiksi noin 16 min kohdalta alkavasta osasta, jossa kitaraa taustalla..

No siis aluksi.. 20 MINUUTTIA!!?? On juu hieman pitkä biisi. Ei nyt siinä vielä mitään, mutta kun kappale ei pidä yllä mielenkiintoaan viittä minuuttiakaan. Ei nyt oikein kolahtanut.