Biisi on kuin tarkoitettu kypsempään ikään ehtineille kolmekymppisille bluesbaarin asiakkaille - yllätykset säästetty toisiin tuotoksiin. Kitaravetoista ja rouheaa, basson kustannuksella, mikä varsinkin kertosäkeissä oli sääli. Rumpali valtasi itselleen kolme ensimmäistä riviä yleisön seasta.

Tekstiin nähden vokalistilta olisi voinut toivoa enemmän tunteen paloa jopa yliyrittämisen uhalla. Liikkeen määrää en näin korvakuulolla kyennyt arvioimaan, mutta sitä kenties olisi tilan salliessa voinut olla enemmänkin - olisi soitto voinut kuulostaa eloisammalta. Mutta kyllä tätä silti sujuvasti kuunteli.