Aivan liian pitkä biisi tällaiseksi lo-fi sekoiluksi. Mitähän tästä sanoisi? Ei ihan mun makuuni olevaa musaa....

Tää voisi toimia parhaiten, kun kuuntelija pyörii huoneen lattialla ankaran päihdetilan vallassa. On meinaan sellaista vallan "ti-tyyy" -kamaa :) Musiikilliseksi nautinnoksi tämä sopii varmaan melko harvalle henkilölle - noin niinku luonnostaan.

En oikein arvosta, mutta toivottavasti joku saa tästä jotain irti. Tulee sellainen fiilis, että on laitettu nauha pyörimään ja soitettu vartti mitä sattuu ja sitten laitettu tietokone arpomaan saundit. Tästä ei varmaankaan ole kyse, mutta siltä se tuntuu.

Varmasti, jos tähän jaksaisi ajan kanssa syventyä, niin tästä löytyisi paljonkin tarttumapintaa ja hienoja oivalluksia, mutta kertakuuntelulla ei.

Hehe, tällainen 15 minuutin monsterointi. Katsotaanpas... Aika karusti pörisevät soundit tästä löytyy. Itse asiassa aika mielenkiintoisia soundeja on saatu aikaiseksi. Ehkäpä enemmän progressiota odottaisin kappaleen rakenteesta. Ainoastaan soundien ja kitaroinnin vaihtuminen ei välttämättä riitä kantamaan 15 minuuttia aktiivista kuuntelua? Ensimmäinen tunnelman suurempi muuttuminen tapahtuu vasta kahdeksannen minuutin kohdalla... Mielestäni ensimmiset 8 minuuttia ovatkin turhan raskaita ja vaikeita kuuntelijalle, sillä vasta tämän jälkeen biisi muuttuu mielenkiintoiseksi vaihtuvine soundeineen ja kitarakin saadaan vaiennettua joksikin aikaa. Alkuvaihetta voisi siis jonkin verran lyhentää ja tiivistää, jotta kokonaisuus ei karkaisi käsistä. Itseään toistava, synapädiä muistuttava soundi biisin loppuminuuteilla alkaa myös tympiä jonkin ajan kuluttua, joten siihenkin olisi hyvä saada lisää animaatiota.

Kappale on kuin StSandersin parodiavideoista paitsi että soittomokia ei ole. Ahdistava tunnelma on seurausta ärhäkästä dissonanssista ja nopeista rytmeistä. Eri instrumentit kuulostavat todella irrallisilta toisiinsa nähden. Aivan kuin Captain Beefheartin ideoita olisi vain viety pitemmälle. Biisistä ei välity etenemisen tuntu. Hieman vaikuttaisi, että biisi polkisi paikallaan. Yksittäisiä uusia ideoita tulee, mutta kokonaisuus pysyy hyvin samankaltaisena. Yksittäiset elementit eivät oikein jää päähän.

Yhdeksän minuutin jälkeen kappale saa hieman uutta ilmettä dynamiikan ja uuden soundin muodossa. Tätä muutosta olisin kaivannut jo paljon aikaisemmin. Biisistä ei saa oikein selvää mielikuvaa. Toisaalta se kuulostaa avaruudesta tulevalta, toisaalta tunnelma on kuin veden alla. Kuitenkaan se ei ole tue kumpaakaan näistä täysipainoisesti. Arvostan kokeilevaa asennetta musiikin tekoon. Siihen kuuluu olennaisena osana myös se, että kaikki kappaleet eivät voi onnistua täysin.

Ei tällaista kyllä viidentoista minuutin vertaa jaksaisi oikeastaan kuunnella, mutta kuuntelin nyt kuitenkin. Aika sekalaisia fiiliksiä herättää. On tätä varmasti ollut hauska tehdä, mutta kuuntelijaakin kannattaisi ajatella. :d Nojoo, on tuolla sen verran hienojakin juttuja välissä, että kyllä mä päädyn ysiin.

Häirintyneen kuuloista. Ihan hauskaa kitarointia mutta varttitunti tällaista alkaa jo vähän käydä hermoille. Loppupuolella päästiin sentään vähän eteenpäin. Johonkin huumerhöyrymielentilaan varmaan sopisi, nyt menee vaan mitäänsanomattomana taustametelinä.

nyt hajoo päää... tää on ihan saatanan nerokasta. jesss

Pahus viistoista minuuttia ja kiire olis:) Tämä pituus on kyllä lähtökohtaisesti hyvä merkki! Toivotaan parasta. Vähän tablasamplea sinne ai sathana! Loistavan kuuloista härpäkkäpsykedeliaa. Olisi mielenkiintoista nähdä keikalla! Helvetin hienoa saundimaailmaa. Ajatuksenvirtaa, spontaanisti narulle vedetty ehkä. Kuulostaisi kuin olisi käytetty jotain analog factoryn deep throat saundia tahi Moogia seassa?? Helvetin hullua settiä kaikenkaikkiaan! Olen muuten itse samantyylisen ysiminuuttisen härpäkän tehny pro toolsiin suoraan miltei samanlaisilla kitarasaundeilla ja osittain samalla riffivirralla ei saatana mitä vittua...Joskin en kitaraa juurikaan osaa soittaa:)
Kymmenen minuutin kohdalla muuttuu teema hienosti taantuvaan meininkiin. Kuoromainen efekti toimii flangertsydeemeillä. Kaikenkaikkiaan mahtava teos joskin tämän voisi vielä rakentaa oikein kunnon muottiin. Spontaanius on kuitenkin parhautta joten ei varmaan toimisi tekemällä tehtynä. Kyllä, kaunista!

En taida olla oikea ihminen tällaisen musiikin arviointiin. Jonkinlaiseen mielentilaan saattaa sopi, ei meikäläiselle sitten yhtään. Jätänpä arvosanan antamatta.

Vali vali ei saa laittaa varttisia biisejä rinkiin vali vali. Kuulostaa vähän kuin heroiinipilvessä oleva henkilö olisi saanut kitaran käteensä ja harjoittelisi skaaloja ja arpeggioita ja venytyksiä ja slidejä ja mitä kaikkee. Sori nyt mutta tällä kertaa en jaksanut sinnitellä edes loppuun asti, tulee huono olo.

Jälleen mennään vähän samoilla äänimaailma häröilyllä eteenpäin mitä muissakin biiseissä on.Reilun 15 minuutin pala näinkin "raskasta" tavaraa on aikamoinen haaste kuunnella jos ei satu oma olotila biisiä kohtamaan.Sirkkelin ujellus on aikamoinen ja jos on yhtään haettu fiilistä missä tulet just sahalta duunista ja korvissa soi, nii tää on varmasti sitä aika lähellä.Pomo on vittuillu vielä koko päivän päälle ja pari sormee on jääny terän tielle.

Biisin soundimaailma erikoinen ja hämmentävä silleen positiivisessa mielessä. Biisi on kokonaisuutena sellainen taidepläjäys, et ei voi kun ihmetellä! Soundiosastolla kivan kireitä soundeja ja sellaista yleistä hämmennyksen aiheuttajaa.

Mielenkiintoista, mutta enimmäkseen turhaa, sekalaisia tusina riffejä kitaral siel tääl ja kaaosta, ei tää oikein herättäny tunteita, pientä ärtymystä ehkä.

Lopussa taas tapahtui niin vähän että jälleen haukotuttaa.

Näistä tulee mieleen etäisesti omat musiikilliset kokeilut, joita alle kaksikymppisenä tein. Kuulijalle tämä on rankka kokemus, jos ei sitten muuten vaan ole juuri sopivassa mielentilassa. Yli viistoista minsaa kerta annoksena saa jokaisella puntit tutisemaan. Sähköiset soundit kilpailevat toisiaan vastaan luoden näkymän jonkinlaiseen teknohelvetin esikartanoon.

Olipa hieno tilantuntu alussa. Sitten tämä meni aika tiluteluksi, ilmeisesti ilman minkäänlaista metronomia tai vastaavaa. Toisaalta metronomin kanssa tämä oli kuulostanut vielä enemmän joltain salaa nauhoiteltu kitaratreeniltä. Ei tässä tunnu oikein olevan mitään sävellyselementtiä. Kolmen minuutin jälkeen alko puuduttamaan ja vasta aivan lopussa tuli uudestaan jotain vähänkin mielenkiintoista.

Bändin nimi menee pahasti kyllä metsään. Biisi ei rauhoittanut alkuunkaan. Nämä lääkärit voisivat mennä lääkiksen sijasta musiikkiopistoon.

Olipas reissu!

Aika maalailevaa meininkiä. Tää toimi aika rankasti tähän sunnuntaiseen krapula päivään, kun makailin tossa sohvalla puoli horroksessa. Herätti kyllä aika mielenkiintoisia mielentiloja ja aistiharhoja... rankka reissu täytyy sanoa. Tästä jäi ehkä puuttumaan se koko jutun hedelmä, se juttu, vai oliko tässä sellaista... punaine lanka säilyi kyllä koko reissun ajan vahvana ja sitä seuraamalla selvisin lopulta viimein biisin loppuun asti. Aikamoista paahdetta pojat! Jatkakaa kuulkaa vaan samaan malliin. Toivottavasti kohtaamme taas... Tämä kappale ainakin tehosti erittäin vahvasti näitä viikonlopun harmaita puolia. Krapula. Ahdistus. Väsymys. Sekavuus. Pahoinvointi. Kaikki samassa paketissa. Kaikki saatu samaan kappaleeseen. Tiukka vedos joka antaa kuulijalle tilaa ajatella. Soundit oli hyvät ja miksaus vaikutti myös aikalailla tasapuoliselta. Kymmenen minuutin jälkeen tuli aikamoinen euforia kun selvittiin aivan uuteen maailmaan. Padisyna muistutti etäisesti sirkuskarnevaalin ja lentomatkailun sekoitusta. Se oli pirteä lisä. Tätä biisiä en välttämättä suosittele ihan kaikista kauheimpaan jomotukseen, mutta tälläisenä puolinuutuneen olotilan jatkeeksi pienen ryyppyreissun jälkeen tätä voi kyllä suositella. Arvosanaksi ajattelin ensin antaa 8, mutta koska fyysinen kunto laski niin rajusti kipaleen aikana, joudun tiputtamaan sen seiskaan. Kiitos. Kansi kiinni ja kuulemiin!

Tämä genre on aina yhtä vaikeaa kommentoida, eikä tämäkään biisi kyllä päästä helpolla:) Se on varmasti hyvän biisin merkki yleensä, mutta tässä tapauksessa en saa oikein kiinni biisin juonesta. mielikuvitusta on kyllä käytelty äänimaisemia maalailtaessa, mutta itse olisin sekaan kaivannut jotakin melodiaa edes johonkin kohtaan (no kyllähän sitä siis välillä minimaalisesti olikin). Varsinkin loppua kohden meno muuttuu melko raskaaksi kuunnella, etenkin kun biisi on niin otlkuttoman pitkä.

Tässä biisissä kuitenkin siis ollut tarkoituksena tuoda esille tunnetiloja, joten sen perusteella voin sanoa, että hyvin on onnistuttu. hyvä ja halpa terapiakeino:)

Tässä tuntuu olevan vähän liiaksi inprovisointia.. biisin yleisilme on sellainen, että tässä on nyt lähinnä hiplattu instrumenttia vailla suurempaa visiota ja päämäärää. Ei vaan puhuttele kappaleena, enkä oikein osaa arvata, että kenelle ja mihin tarkoitukseen tämä matsku on luotu..?? Jos biisin tekijä jaksaa kuunnella tämän keskittyneesti alusta loppuun, niin arvostusta pitää antaa! :)