Ulkona paistaa aurinko ja jotenkin se tuntuu paistavan myös tässä kappaleessa. Alun sateisen jotenkin hieman itämaisen äänimaailman jälkeen tuleva basson kuljettama keskikohta paistaa lempeästi kasvoille. Lopussa alkaakin sataa oikein myrskyisästi. Elämän kuuloinen kappale.

Eka puolisko oli ainakin konseptuaalisesti aika Coil-maista. Tässä on hieman enemmän kontrastia. Aute(Autech?)reiset murtosoinnutintilutukset kohtavaat nurkan takaa väijyvän syvän mörinän ja vokaalisämpylät. Vähän kuin olisi halvaantunut, tai kovissa kipulääkkeissä sairaalassa ja on osa todellisuutta mutta aistihavainnot ovat muuntuneet. Kiehtovaa. Joo, ja sademetsät tulevat mieleen myös.

2. puolisko. Abstraktimman puoleista rikkobiittiä ja jännittävä kokoelma psykedeelisiä soundeja...tämä on *oikeasti* jo aika tajunnan levittävää. Vaikuttaa tosin hieman kaaottisemmalta kuin tuo toinen biisi, mikä ei nyt ole välttämättä huono asia. Tuotanto on taaskin maanläheistä ja dynaamista.

Ihan kuin joku todella kiehtova asia josta ei oikein tunnu ottavan selvää. Tuossa psykemmässä kohdassa meno meinasi mennä jo hieman eeppiseksi melodian ja harmonian puolesta. Jännää.

Pakko se oli vähän itkeä tirauttaa tätä kuunnellessa, kun on niin ihana! Niin paljon asioita ja sanoja nousee mieleen tätä kuunnellessa... Mulle alku edustaa vanhaa, ja tuo rytmikäs osuus edustaa uutta. Jotakin semmosta tämä herättää.

Kaksijakoista, joka monistaa itseään useammalle tasolle.

Hienoa pyristelyä irti jostain ja kiinnipääsemistä toiseen ulottuvuuteen.
Sinun musiikkitarinasi elävät omaa elämäänsä, joskus jopa niin vahvasti, että biisin ajan saa lisäaikaa omalle olemiselleen näiden avulla.

Kiitos vahvasta tunnelmoinnista.

Tää lähtee hienosti! DIdGE!!!! :-)
Ihan kun kaks biisiä päällekäin, kun se avautuu...hienoa äänimaisemaa.
lopun suoraosuus ei kiehdo niin mieltä, mut se onkin lyhyt, suhina taas häiritsi snadisti...oletan et siitä lähtee kuitenkin kuudes liikkeelle, jollon se varmaan selittynee paremmin. kylkyl...
kaikenkaikkiaan mukavan sekavaa.

Tää biisi veti kyllä nyt niin lukkoon etten millään keksi minkäänlaisia sanoja joilla voisin kuvailla tämän biisin tunnelmaa/elementtejä. Kävisikö tämä kuvaelma: jynofedaxihodåxihuto956sy5p0jynirexoynåzinrejezejenejarzuyeiripaqewu lrzbezpe.

Oho, meni vähän spämmipostiksi, mutta tällaisia tunnetiloja tämä teos minussa synnyttää :D.

Piilo- ja alitajunnan pelot ja salatut tiedot nostettuna pintaan äänen kautta. Biisin nimi on sopiva rakentamaan mielikuvaa näistä mielen varjopuolen prosesseista. Tiedostamaton nousee pieninä osina, äänien kautta välittyvinä muistopaloina esiin. Maailman syvällinen tajuaminen kokonaisuudessan uhkaa psyykettä kaikessa monimuotoisuudessan ja toisaalta se tuntuu vääjäämättömästi lähestyvän...
Lopussa kevenee ja ajatus kulkee kuin joenuomassa.

Siltä tää miusta kuulostaa.
Hienoa tuotantoa tässäkin, akustinen taas tuo elementtinä tähänkin se tarvittavan maanläheisyyden. Hienosti epäsoitettu se.

Kiehtova alku. Jotenkin tribaalen meininki ainakin tässä alussa. Tulee mieleen Amazonin sademetsät, shamaanit, auahuasca.. Psykedeelistä. Kaunista. Tuo rytmien mukaantuloa edeltävä mystinen "nostatus" on oikein nautittava. Ja sitten se itse rytmiosuus; pirteää psykedeliaa, oikein toimivaa, vaikka viime aikoina melankolisempi musiikki onkin ollut enemmän suosiossani. Mutta sitten homma muuttuukin yllättäen, mutta silti sulavasti. Menee vähän jotenkin tuntemattomalle, jännittävälle alueelle juuri ennen kuin loppuu. Jättää ihmettelevän ja odottavaisen olon. Mitä nyt tapahtuu, mitä se oli? Erittäin mielenkiintoinen hiljalleen kehittyvä biisi. Mystisen ja muuttuvan tunnelman perusteella voisin kuvitella hyvän tripin olevan vertauskuvallisesti juuri jotain sellaista kuin tämä biisi.

pitäisi ehkä olla jonkun näköisissä oloissa että tää biisi pärähtäisi, mutta hyvää miksausta ja saundia over all.. tossa vähän jälkeen puolenvälin jälkeen alkaa beatti ja sitten homma toimii kyllä..

hieman kärsivällisyyttä kuunteluun niin kyllähän tää aivan herkullinen biisi on.. :)

Muutes kympin biisi paitsi jää jumittaa alussa paikalleen. Muuten aivan perfect <6999

Kaikkine kaaoksineen, tahtilajioutouksineen ja puheineen jättää ennen kaikkea hyvän olon, ei melankoliaa tai melankolistelua.

Loppupuolella tosin vasta ns. räjähtää käyntiin, mutta ei tätä varmaan missään perusmielentilassa kykenekään kuuntelemaan. Loistavaa tunnelmaa ja etenevyyttä.

En anna arvosanaa koska se on tylsää ja koska olen hippi.