Jea, pirullisen toimivaa taas, hienot ja yksityiskohtaiset soundit ja äänimaailmat, tunnelmat ovat vahvoja ja kuuntelijan omassa päässä, niitä ei tyrkytetä kliseisillä tavoilla esille.

Kehittyy ja muuttuu miellyttävästi, kuvioissa pysyy mukana vaikka dramaattisiakin muutoksia on. Loppuu kesken. Jos tuon lopun äkillisyydessä on jokin idea (niin kuin varmasti on) artisteilla ollut, se ei välity kuuntelijalle mielestäni tarpeeksi selvästi, vaan jättää vaan 'bleh'-tunteen. (eli ei edes varsinaista voimakasta tunnetta joka voisi olla taas toivottavaa)

Bonushuomautuksena mässynläiskytysäänet olivat mahtavia. :D

Aika hämyisää soundia. Ei paha ollenkaan, shpongle tulee skidisti mieleen - vaikka tämä onkin todella kaukana samaan aikaan siitä.

Rakenteellisesti en kuitenkaan saanut kunnolla kiinni tästä, tuntuu kuin biisi loppuisi ennen kuin alkaakaan. Alussa psykedeelisesti hitaasti kasvava omituisuus olisi voinut mielestäni vahvistaa itseään pysyen kuitenkin siinä teemassa. En tiedä, olenko minä vain hullu tai typerä - kun pääse tuohon sisään.

Pituutta siis soisi lisää, vähintäänkin tuplaten. Rakenteellisesti hieman kongreettisempi ja soljuvampi ratkaisu toimisi, siis minulle - paremmin.

Soundi politiikassa ei luonnollisesti koskaan sinun kohdallasi ollut valittamista, jos pitäisi etsiä oikeasti persoonallisen kuuloista tuotanto-jälkeä, niin sinun olisi yhtä tunnistettavaa kuin Gilmoren kitarointi konsanaan. Hienoja soundeja on ripolteltu sinne tänne varsin varovaisen oloisesti.

Perkele, jäävään itseni arvosanan annosta. En osaa kuin korkeintaan kommentoida tätä ilman mitään "asteikkoa"

Ambienssi puoli on kyl mainioo sitähän tää on. Mainio tuotos vieläku tietäis mitä sun pääs o liikkunu ja mitä täs tapahtuu... mun mielikuvitus on liian luolaihmisen tasolla... vai onko tää just sitä. :D ... mukavaa et joku jaksaa tehä taidettakin. <3

Pidin alussa hitaasti kasvavasta rummuista ja kitarasta sekä näiden päälle tulevasta vibrafonin melodiasta. Loppupuoliskon koneinen äänimaailma ei avautunut yhtä hyvin, mutta mielenkiintoinen teos silti. Alku antoi odottaa muuta, mutta ehkä se juuri olikin tämän tarkoitus.

pidin tän veisun monipuolisesta menosta, rakenteellisesti kun pohdiskelin tätä siis.
lisäks tunnelmallisesti, tää pieni riipivyys oli aika jees...
ja kolmas... en tiiä olisko tää olllu yhtään pitempänä yhtään parempi. se et tää lähtee liikkeelle vaan loppuakseen välittömästi, siitä pidin myös.

Olipas erikoinen biisi.. :) Kivoja noi alun rumpu joikailu saundit. Vielä ei oiken auennu mulle tää..mut eiköhän se tästä jos biisejä tulee lisempää.. :)

Loistavaa materiaalia jälleen, kuten osasin odottaa. Biisin alun lofi-henkinen soundimaailma kolahtelee melkoisesti. Hieman alkoi tuossa alussa 00:45 paikkeilla alkavan kompin volumetaso häiritä, mutta muiden instrumenttien mukaantulon myötä sekin tasaantui juuri sopivaksi. Jätti alkaessaan hieman irrallisen vaikutelman. Tässä on paikoitellen vahvasti jotain Ulver henkistä tunnelmointia. Tuossa 02:38 alkava "maiskuttelu" soundi toimii hienosti luoden polyrytmiikkaa tuota taustaa vasten. Mielelläni kuuntelisin tätä enemmänkin.

Huikea suoritus... aivan upea mutta kokonaisuuden rikkoi äkillinen loppu... ei missään tapauksessa näin väkivaltaisen nopeaa lopettamista... Aivan... liian väkivaltaisesti vedetty upea suoritus kesken... voi olla tarkoituksen mukaista tekijältä mutta mikäli olisin vähänkin tuotantokoneistossa mukana, tuotos pitäisi jatkaa sellaiset pariminuuttia... Mitä lisää...? sitä ei voi kuin vahvan ja upean tuotoksen tekijä vain itse rakentaa...

Melodiat ja saundipuoli... herkullista kamaa. Reverbin käyttö juuri toimivasti toteutettu. Paranee vaan loppua kohti, paitsi että nuo maiskutukset pilaavat tunnelman. Maiskutukset pois ja tuplasti pituutta lisää ja hitaammin häipyvä loppu niin lähestyttäisiin kympin biisiä, mutta kun käy niin kovasti ärsyttämään tuo äkillinen loppu ja maiskutus niin kasiin jää, tai jotain kasi plus. Paras kohta on se kun alkaa jumpse ja napsutus vähän ennen mässytystä.

Alussa en saa selvää, mitä puhettakin siinä on. Siinä vaiheessa tuntuu vielä turvalliselta tämä. Viimeistään vibrafonikohta aiheuttaa mulle mielikuvan että biisi on kuin uhmakkaasti pilveytyvässä kesäyössä kuljettu kävelymatka.. Arvoituksellinen, ovela melodia. Mietteliäs. Tyylikäs. Kuin musta kissa. Ilmavat, siniset ukkospilvet kerääntyy. Metalliset portaat ylös tai alas; tuska. Jokin ahdistaa, voimistuvasti. Henkinen ja fyysinen vointi epävakaa. Perillä odottaa jotain yllättävää, kauheaa. Tai jotain tapahtuu. Odottaisi, että se jatkuisi, mutta kerronnallisesti on jännempää, että lopetus on "avoin". Elokuvan seuraava kohtaus..?? Kiinnostaisi kuulla. :)

Oi kyllä. En tiedä varsinaisesti lo-fin genremääritelmää, vaan paskat genremääritelmistä. Hyvin, hyvin toimivaa junnaavaa sämpläilyä biisin alussa, perkkuilut ja hiljaiset huilut luovat tyylikkään unista tunnelmaa. Häiriintynyt, konemainen rumpukomppi vetää vaihteen pari astetta "tahallista skitsokohtausta edeltävä virnistys" -tyylin puolelle, mutta ksylofonit tasaavat mukasti.

Loppujen lopuksi hankala analysoida joka kohtaa, sillä biisi kaikessa lyhykäisyydessään on hyvin monipuolinen ja rullaava, kulkee tyylipuhtaan unenomaisesti eteenpäin. Kaikki äänet ovat omilla paikoillaan ja rosoisuus tekee biisistä yksinkertaisesti paremman. Tajunnanvirtailua. En tiedä, mikä tähän on inspiroinut saati kauanko kappaletta on tehty, mutta itselleni tästä tulee vahvasti suunnittelemattoman, sessiomeiningillä tehdyn unikappaleen tuntua. Se jos mikä kuulostaa hyvältä.

Kiintoisa veto. Mukavan orgaaninen ote, mutta konemaisia soundejakin onneksi löytyy. Melodia on koukuttava. Loppupuolen maiskutus ja töksähtävä lopetus jätti vähän kummallisen maun.. Jotenkin.. en tiedä aiheuttaako se enemmän koomisen vai tekotaiteellisen vaikutelman.. vai enkö vain ymmärrä? No, minulle se ei kuitenkaan oikein kolahtanut, mutta muuten kyllä hieno teos. Ja ainakin omaperäinen.

Jäi vähän kummallinen olo tämän biisin kokonaisuudesta. Juuri kun alkoi kuulostaa oikein mielenkiintoiselta, matto vedetään jalkojen alta pois. Pidin tuossa lopusta alkavasta rymistelystä, harmi kun se ei jatkunutkaan pidempään.

Alku oli miellyttävän utuinen ja tunnelmallinen. Jotenkin tulee mieleen joku narkkis-mesta... ehkä tuo karhea, sumuinen ja toistava melodia tekee sen toimivaksi.

Konemainen osuus jää vähän liian omituiseksi, että siihen pystyisi menemään kunnolla sisälle. Pidän kuitenkin noista biisin säröistä ja pienistä napsahduksista, jotka loi oivasti tähän tunnelmaa. Tunnelmallahan tässä vain enimmillään pelataan, että sen osalta on osa-alueet onnistuneet erinomaisesti. Itse kaipaisin lisää vivahteita ja enemmän vaihtelua, mutta ehkä tämä on tarkoitettu tälläiseski enemmän taiteelliseksi äänillä leikittelyksi. Mielenkiintoinen uudelleensyntyminen.

Onpa kummallinen kappale. :) Lähdetään jostakin hippien nuotiomusisoinnista ja päädytään... ties minne. Tuli aika paljon mieleen Siniaalto keskivaiheen kehittelyistä. Ja Global Communication, tuon yhden padin ja nakutuskuvion syytä. Voisin melkein lyödä vetoa, että ne elementit on ihan tarkoituksella "lainattu". :> Vibrafoni-melodiapätkä on hämmentävän tuttu, en vain millään saa mieleeni, mistä se on... Loppu taas oli törmääminen Aphex Twiniin. Hämmentävää, mutta miellyttävällä tavalla kuitenkin.

Tässä oli jotain ihan erilaista fiilistä mitä sun aikasemmissa kappaleissas millään projektilla ei ole mielestäni ollut. Mielenkiintoinen sävy. Olin erottavinani siitä jotain yllättävän ahdistavia tunnetiloja, mutta samalla valtavan määrän kauneutta ja sen ihailemista. Kapppale käynnistyy siihen tyyliin, että se nappaa kiinni samantien tai enemmänkin lujentaa otettaan kuuntelijasta hetki hetkeltä enemmän. Aivan loistavan kuuloista kehittelyä erilaisilla melodioilla, saundeilla ja rytmittelyillä. Vaikka tämä on jotain sellaista, mitä sulta en ole ennen kuullut, niin on tässä silti selvästi sun käden jälkesi.
Tällä tulen kyllä fiilistelemään. Olisi saanut kyllä jatkua pidempäänkin. Loppu tuli hieman puun takaa.

Onko tää keskeneräinen? Siltä kuulostaa vahvasti. Tässois kyl sikana potentiaalia 10-minuuttiseks minimaaliseks teknorymistelyks, aina vaan kasvavaks ralliks ja äänivallit ois huumaavia loppua kohden ja järisyttävän melodisia ja huumaavia. Oon kuunnellu liikaa Frog Pocketia. Mukava niin kauan kuin sitä kesti.

Vahvaa alkuvoimaa, juurevaa tummuutta, kehkeytyvää olomuotoa, suloutta sekaan ja kaunis kokonaisuus on saanut kasvot, jos muutakin lisukkeeksi.

Biisi nousee jaloilleen, könyää pöydälle, hyppää ikkunalaudalta ylöspäin katolle ja singahtaa sieltä omalle kiertoradalleen tykittäen laserasellaan tähtiä.

Jykevä juttu.

hahaa, 320 kbps ja lo-fi genrenä! No joo onhan se tyylikeino ja -suuntaus myös. Mut asiaan: riipivän nostalginen tunnelma. Jotenkin kulmikasta. Komppi on tyylikäs. Miellyttävän suttuiset soundit. Rakenne pitää mielenkiinnon yllä, biisi tuo mukanaan koko ajan tavaraa sopivaan tahtiin. Ukkeli on kyllä aika kehittynyt "sävellyksen etenevyyden" (parempien sanojen puutteessa) suhteen. Yleistunnelma, se mitä jää käteen, on jotenkin elämän makuinen. Orgaanisuus ja ainutkertaisuus, se ettei kone voisi kokonaan toistaa tätä uudestaan samoilla asetuksilla (tai ainakin sen tuntu), tekee tästä hyvän.

Aika erikoinen veto. Hieno liike taas asiasta toiseen, tykkäsin kyllä alkupuolesta enemmän, loppuu jotenkin hieman omituisesti, tuntuu, että tuosta olisi voinut jatkaakin. Vaikka toisaalta "sen pituinen se". Tulee mieleen jamit kellarissa aamuyöllä.