nää vanhat biisit oli joteki kettumaisia ja sairaita, ovelaa perseilyä

Tum Tum Tum Tum
Säröbiitti kuulostaa jälleen pirun kovalta, tässä biisissä se kun on vielä aivojamurskaavan kovasoundinen. Alussa melodia tuotti vähän sellasta ÄÄÄÄEIIIII-fiilistä kun se oli niin ärsyttävällä tavalla tönkkö ja tuo nes-ääni mikä sitä soitti kuulosti rumalta. Mutta nyt kun tätä soppaa on 4 ja puoli minuuttia kuunnellut niin kyllä tähän melodialinjaan tottuu aika nopeasti. :D
Lopun (5:20) comebackin olis kans voinu jättää tekemättä.

Ei mitenkään erityisesti iskenyt, mutta ei huono siltikään!

Tulin kirjoittamaan pitkästä aikaa hieman palautetta kun en ole vähään aikaan päivystänyt täällä. Melko paljon on näyttänyt tulevan uutta materiaalia ja päätin nyt tutustua tähän kappaleeseen.

Jännän kuuloinen kappale kyllä kokonaisuudessaan. Aikalailla perinteistä MKDELTAmaista äänen käyttöä ja rytmittelyä (sana 'perinteinen' ei ehkä nyt ole sopiva sana kuvaamaan näitä kappaleita, sillä ovathan nämä melko erillaisia kaikki omalla tavallaan). Melko vaisu aloitus kappaleella on mielestäni. Olisin odottanut jotain räväkkyyttä ja räjähdysmäistä, mutta genren huomioon ottaen on ihan ymmärrettävää, että ei koko homma laukea suoraan naamalle. En kyllä yleensä aseta mitään ennakko odotuksia kappaleille, mutta nyt pääsi jostain syystä käymään näin. Alun korvaa kyllä hienosti taka-alalta nouseva melko kova ja iskevä basari. Hieman hardcoren makuakin olet saannut siis joukkoon. Myös tuo hauska surina ja murina antoi ihan kivan sivumaun noin aluksi. Jälleen kerran löytyy tuota tietyn tyyppistä konsolisoundia hienosti sävellettynä ja sovitettuna. Vaikka en siitä kauheasti pidäkkään niin se toimii. Rumpukuviosta tulee aikalailla mieleen kyllä Vacuum Spider, mutta on siinä tietysti eroavaisuuttakin. Hieman samantyyppisillä soundeilla kuitenkin on perkussiot varustettu ja linja edustaa samaa sarjaa. Osittain pehmeää ja rakaa äänen käyttöä, mutta myös kieroja sekä oivalluksellisia kikkoja. Olennaista sinun biiseissäsi tottakai. Esimerkkinä mainittaakot tuo loppupuoliskolla tuleva lyhyt breikki, pienehkö hiljaisuus ja minimaalinen nostatus. Suorastaan upeaa ellen sanoisi. Kuunnellessa voisi olettaa, että se loppuu siihen, mutta onneksi näin ei ole vaan vielä ratsastetaan auringonlaskuun. Lopun pieni töksähdys ei ehkä ollu mieluinen ääni, mutta hauska sekin. Lopun häivitys sen sijaan miellytti minua oikein suuresti.

En oikein osaa sanoa mitään filosofista tästä kappaleesta, mutta täytyy sanoa että hienon biisin olet kyllä jälleen kyhäillyt. Vaikka tämä ei nyt ehkä mikään maailman erikoisin ja mullistavin teos ole niin tämän kyllä jaksaa vain kuunnella uudestaan ja uudestaan. Hyvää jälkeä taas kerran. Jatka tämän tyyppisen musiikin parissa. Kaltaisiasi eksperiementtaalin musiikin osaajia tarvitaan.

Oi seitan kuinka tiukka toi kun alun leijailun jälkeen tulee tommonen pyyhkäisevä "vvrrriuumms" ja jumputus alkaa! Tommosia vänkiä koukkukikkoja lisää! Mut siis erilaisia vaikka yhtä vänkiä. Semmosia pitää olla aina biiseissä. Siis hyvissä biiseissä. Jotkut saundit omiin korviini liian terävästi särähtäviä mutta muuten saundimaailma on aika rok tässäkin. Melodiapuoli aika perushuttua, ei huonoa muttei mitään maailamn mullistavaakaan. Rumpubiitti on groovy tiukka. Tiukkaa robottitappelumusaa.

Loistavia muotoja ainakin sinun aistisi löytävät... Palloja jotka ympäröivät kuuntelijan... Kuuntelijan päällä paahtaa räjähtäviä palloja jotka ovat täynnä sähäkkää sähköä... Musiikki välillä availee uuden näyn ja sitten taas sulkeutuu eräällälailla... Jopa putoaa hyvin psykoottiseksi... Voimattomuus on erittäin jännä kokemus kun särähtää...