Kylmässä avaruudessa kelluu sininen planeetta, jossa asuu ihminen. Ihminen on tehnyt maapallosta itselleen turvapaikan. Ihminen on kuitenkin pistänyt homman aivan överiksi. Luulevat hallitsevansa koko maailmaa, mutta todellisuudessa ovat vain pieniä tekijöitä, yksin jossain äärettömässä avaruudessa, josta katsottuna maapallo on kaunis näky.

Impronen on tajunnut taajuden.

Tässä on sellaista avointa yksinkertaisuutta ja haikeutta, joka värähtelee hyvin samankaltaisilla aallonpituuksilla kuin jotkut suomalaiset kansanlaulut, mutta yhtä lailla mieleen voisi tulla haikea afrikkalainen blues. Eli jonkinlainen moderni yleismaailmallinen kansanlaulu. Tuo haikea ja kaunis tunnelma sopii hyvin Maan teemaan kun puhutaan siitä avaruuden kontekstissa, sillä kovin vieraiksi muuttuvat sfäärit ja kovin ihmiskeholle ja -elolle vihamielisiksi, kun siirrytään noihin muihin maailmoihin. Tämä Äiti Maa on toistaiseksi ainoa tietämämme paikka suuressa avaruudessa, jota voimme paljaalla kädellä koskettaa, jonka tuoksuja sieraimiimme hengittää, jonka ääniä paljain korvin kuunnella. Soitto on hetkittäin hyvinkin hauraanherkkää, melkein epäröivää, mutta toimii silti. Oikein kaunista musiikkia, jossa on hyvä värähtely.

"Mother Earth Gaia...
You beautiful, luxuriant desert, your heart beats give to me consolation, forever"

Biisi värähtelee kauniilla tavalla maan herkkiä rytmejä.
Ihastuin tämän biisin vähäeleisyyteen, joka kuitenkin kattaa niin paljon ja voimallisesti puskee tajuntaan alkukantaisia ja ikiaikaisia tunteita.

Kaunis, kaunis kokonaisuus, jossa on mystistä otetta, lähes mantramaisuutta.

Erinomainen biisi, herkällä otteella toteutettu.
Yllätyin.

Ahh.. Aivan mahtava alku. Hienon kuuloinen tuo "juttu", ja sit tulee superhumina mukaan. Se humina on ihan super, menee niin syvälle tajuntaan, jopa kehoon.. Kaunista. Hienot, rauhoittavat saundit, ja rauhoittava tunnelma. Tulee mieleen luonnon viheriys ja rauhallisuus. Aivan upea kappale.. Tuo humina on jotenkin niin.. maanläheinen, ja samalla korkealentoinen. <3

Tässä on kyllä hieno tunnelma. Tulee mieleen Mike Oldfieldin Tubular Bells ja Ommadawn. Samankaltaista eeppisyyttä on havaittavissa noihin mainitsemiini mestariteoksiin. Suuresta avaruusprojektista tulee muutenkin mieleen hieman tuo Miken "Songs from Distant Earth" niin nimeltään kuin teemaltaan. Täyden kympin viisu tämä Gaia.

Surullinen ja ehkä pikkaisen synkeä Gaia... Kun sitä lähempää katsoo niin näyttää nätiltä... Kun sitä lentokoneesta katsoo niin se näyttää edelleen kauniilta... Mutta sitten kun maanpinnalle tulee voi nähdä jotain mitä balalaika soittaa tässä biisissä... Kaunista ja samalla hyvin huonoa huomista... Biisistä voi jopa kuulla sen kuinka maapallomme huutaa apuaan ja helpotuksen tarvetta... Olemme ylikuormittaneet tämän vetisen pallon... 6 ja puolen minuutin kohdalla muuten tulee hyvää balalaikka vetelyä...

Aivan loistava teos tämäkin...
Kiitos improselle osanotosta!