on tää kyl siistiä musaa. todella freesiä kuunnella.

Huh, kylmiä väreitä noista loppupuolen synakuvioista! Miten tää on jääny multa väliin. Hyvä, että mainostit noita uudempia niin tuli tämäkin koettua.

Hissukseen alan toipua Taiunnan ihanuudesta sen verran että pystyn keskittymään johonkin muuhunkin. Tuntuu siltä, että hurahdankin seuraavaksi tähän. <3
Ihmeellisen visuaalista musiikkia, "kaleidoskopedelia" kuvaa mielikuvaa loistavasti. Tulenpyöritysmusiikkinakin toimisi tämä upeasti. :)
P.S. Tuota keltaista kukkakuvaa olen ihastellut myös jo pitkään, siinä on sellainen lapsuuden haltioitunut tunnelma.. Se näyttää kieltä kaikenmaailman Taiteen Säännöille, se on ihmeellinen.

Sori, jos tämä arvioni tulee näin(kin) myöhässä, mutta tässä se nyt on, tosin hieman lyhyesti ja ytimekkäästi: Mieltäni painavat kylmyys ja arkinen painostus. Mistä lääke ratkaisuun? Vastaus: Otan huoneeni lattian maton, menen sen kanssa ulos ja lähden lentämään! Suuntana Timbuktu ja Nepal (tai joku lämpimämpi paikka kun Nepalissakin on kylmä)! Liidän sateenkaarien ali ja ihailen luonnon kauniita maisemia. Ei huolta huomisesta. Ah, kylläpä tämä matka tekee eetvarttia.... Huomenna uudestaan.

Tällasesta puoli-elektronisesta saundista tluee mieleen James Reipas. Ei kai se paha ole, Reipashan on tiukak. Pistää kyllä pään nyökkäämään ja pilipalit hymyilyttää. Rumpupuolella rymistellään aika lujaakin, mutta toimiihan tuo ku muut jutut seuraa. Muuten kyllä alusta luulin että sillailua koko pätkä. Loppupeleissä tykkäsin.

Mielenkiintoisella ympäristöllä lähdetään liikkeelle kaikuineen ja kolinoineen. Paksusta bassosta plussaa. Vähän unelias tunnelma tulee. Nyt tulee Mobyn Play-levy mieleen vokaaleista. Mielenkiinto meinaa kadota mutta sopivasti tulee taas vaihtelua. Uuh, syvät bassot plus kellot - tykkään. Vaikea keksiä kritisoitavaa. Kummallista ja kiinnostavaa meininkiä kun biisi lähtee uudestaan käyntiin. Kaipaisin ehkä kuitenkin jotain melodiaa leadille. Ja sieltähän se tuleekin. Tässä kohtaa mietin biisin nimeä enkä keksi mitään yhteyttä sen ja biisin tunnelman kanssa. :) Osuus ennen loppuhiljentymistä kesti ehkä aavistuksen liian kan, siihen ehti kyllästyä (loppuhuipennusta lukuunottamatta). Näin siis ensimmäisellä kuuntelukerralla.

Ei jessus. Mistä sälli oikein ammentaa ajatuksensa näihin biiseihin? Ihan ufo settiä, joskin positiivisella tavalla. Tässä ei enää pelkät sienet taustalla ole. ;)

Oikeasti mielenkiintoinen veisu. Tämä on pakko kuunnella uudelleenkin kun tuntuu, että jotain jäi ihan varmasti kuulematta. Välillä soudellaan leppoisaa jordanin pintaa eteenpäin ja yht'äkkiä melotaan törkeässä koskessa kolmen promillen kännissä. Tylyä menoa. Sekoitus monia eri tyylejä, mutta silti homma onnistuu pysymään kasassa merkillisen hyvin. Kyllä susta vielä tulee jotain hiukan suurempaakin varmaan kuin itse edes odotat. =)

Jeah, tässä oli meininkiä. Kunnon trippailua. Vielä kun noita rumpusaundeja ja vähän ehkä muutakin orgaanisemmaksi saisi.

Jännän omaperäistä musiikkia jälleen tuotettuna. Väritykset tahtovat mennä jopa välillä oman tajunnan ohi... tapahtuu niin paljon että ei pysy ihan mukana aina (kuitenkin pidän tiukasti kiinni). Alku tuntuu hitusen laahavalta ja tuo square bassline tuntuu omaan makuun hitusen muusta äänimailmasta eriävältä... se sopii oikein hyvin ja ei... ehkä vika minun korvien välissä=) Myöhemminpä nuo turhat taajuudet katoaa ja alkaa soundi maistumaan paremmin myös basslinen osalta.

Rumpujen komppi on vähintäänkin yhtä ilmeikäs muiden soundien kanssa. Kivasti mennään tahdissa, joka menee ihan mallikkaasti omia polkujaan. Pidän kovasti tuosta 4 minuutin tienoilla vaihtuvasta tiukasta psyke-teemasta. Voin kuvitella että tätä tuottaessa sekvenserikin on ollut varsin värikkään näköinen kaikista efekteistä. Tuotanto ja soundit ovat kyllä jälleen loisto tavaraa kaikinpuolin. Hyvä fiilis jäi.

Vähä jänskä. Tuli kylmätväreet. hienoo

Aivan mahtava biisi, harvoin kuulee näin avaraa ja progressiivista menoa. Lisää!

Jäbä on vallottanu mikrokosmoksen.

Nuo ihanan rummut taustalla sai fiilistelemään oikein kunnolla.
Kokonaisuudessaan iskee todella lujaa.
Etenee juuri sopivasti ettei ala haukotuttaa.
Mielenkiintoista tosiaan.

Ja täällä kompataan kaikkia edellisiä puhujia, jotka ovat taitavammin osanneet kehua ko. kappaleen tunnelmaa ja rakentelua! Kumarrukset ja hatun nosto vielä kaupan päälle!

Jo heti ensimmäisessä viestissä on aika tyhjentävä kuvaus tästä biisistä, mutta pitää todeta, että tagit metsä, taika ja tunnelmallinen ovat aika kuvaavia.

Alku on "tasainen" ja siinä ei tapahdu mitään yllätyksellistä - mutta ei tarvitsekkaan. Intro pohjaa hyvin tulevaa. Hiukan kahden minuutin jälkeen alkava osuus on kerrassaan mahtava ja tässä osuudessa tulee hyvin esille tagi taikuus.

Kolmen minuutin jälkeen tuleva rauhallinen kohta on hyvä, sillä loppupuoli on aika railakas. Viimeset kymmenet sekunnit on hyvät. Ne tasoittaa sitä ennen tulevan huippukohdan nostattamat tunteet ja sen jälkeen on valmis kuuntelemaan biisin toiseen kertaan.

Hienoa. Jokseenkin vedenalainen tunnelma soundipoliittisesti tässä biisissä. Biisin monikerroksellinen tarinanjohdanto jaksaa kannatella poljentoa miellyttävän helppokulkuisesti, vaikka paljon on saatu kerrottavaa mukaan (mitään oleellista ei ainakaan minulta mennyt ohi). Toki paljon kuunneltavaa useammaksikin kerraksi biisi tarjoilee. Pidin erityisesti syvyyksiin upotetuista vokalisoinneista. On kyllä taas älyttömän aistikasta ja nimenomaan visuaalista musiikkia. Tuossa 03:20 kieppeillä biisi sai hieman lisävivahteita, joista kyllä heti tunnisti sinun tyylisi. Luulenpa, että täytyy lisäillä itseni tuonne fanilistaan, koska jostain syystä en sitä vielä aiemmin ollutkaan tehnyt. Tähän biisiin täytyy kyllä palata vielä uudemman kuuntelun kera ja miksei vielä vaikkapa "uusin silmin".

Ainakin alussa biisi on aika hapokasta... Mennään kaikennäköisien värien ja maailmojen seassa... Uinti hyppyjä puolelta toiselle... Mahtavaa... Sitten (3 min) tulee täydellinen ekstaattinen kokemus, jonka jälkeen psykedelia ottaa suuren otteen... Mustekala lonkeroineen lähtee liikkeelle ja alkaa syömään itseään ja kokijaa...

ITse en biisistä löytänyt jazz kohtia, mutta ihanalla tavalla progressiivinen teos joka maalailee aika happoisia päähän pinttymiä...

Uskallan olla noista kaiuista vähän eri mieltä. Ainakin kuulokkeet päässä ovat vähän turhan tummia varsinkin tuossa alussa ja enemmän avaruutta sopisi kappaleeseen enemmän niin tämä lähtisi paremmin ilmaan. Vähän jotenkin livesoundi. Ehkä se on kivakin, mutta olisi kiva saada se studioversio.

Mut joo, ihailtavaa huolellisuutta ja monipuolisuutta. Tätä on selvästi väännetty intohimolla. Kokonaisuudesta ei oikein muuten ilmennyt mitään ärsyttävää. Mukavia jippoja kyllä, ja yleistä tilasoundia lukuunottamatta tykkäsin maalatuista maisemista. Jälkikäteen tuli ehkä vähän hätäinen olo, tämäntyyppistä pitäisi kuunnella albumeittain eikä yksittäisinä biiseinä. Biisinä ehtii päästä mukaan ja kaikki on jo ohi.

Mut juu, ei voi kuin ihailla silti. :)

Huhhuh. Luulenpa, että tämä on sellainen kappale, johon en koskaan kyllästy. Vaikkapa Shponglea, Infected Mushroomia ja Ozric Tentaclesia kuunnellut löytää tästä varmasti monia tuttuja elementtejä, mutta biisi ei alistu olemaan vain taidonnäyte tyylilajin tuntemuksesta, se säilyttää omaleimaisuutensa. Voksuänkkäilyt ovat kiva koukku joka jää päähäni soimaan. Paljon herkkuja katettu taitavasti pöytään, kokonaisuus toimii ja pitää otteessaan alusta loppuun. Ja sit pitää vielä santsata! <3

Tulin nyt allekirjoittamaan palautteeni kun niin kovasti lupasin. Sanoisin, että varsin haastava ja kokeellinen kappale kaikin puolin. Ymmärrän oikein hyvin miksi kuvailet biisiä sanalla kaleidoskopedelia. Tämä saa kyllä kuuntelijan pään pyörälle jo pelkällä olemuksellaan. Kuten alkuperäiset kreikkalaiset sanat 'kalos' ja 'eidos' kertovat, on tämä myös oikein kaunis ja muodollinen matka läpi yön ja päivän.

Kappaleen tekee haastavaksi jo pelkkä kuvailu, mutta myös sen äänimaailma ja sisältö on kuin ekstaasisen ihmisen mieli. Kuin hortoilisit humalassa läpi bensankatkuisten katujen, voikukkien täyttämän kukkakedon sekä kristallinhohtoisten koivumetsien. Kaikki on niin sekavaa ja värikästä, mutta myöskin oikein symmetristä ja kaunista. Matkaani ja tasapainoani rytmittävät vain nuo kapakoista ja yökerhoista kantautuvat kauniiden, mutta kasvottomien ihmisten naurahdukset ja riemukas puheen sorina. Aivan kuin uisin instrumenttaalisessa valtameressä huilujen miljoonien, ja taas miljoonien nuottien sekä rytmien keskellä. Kaikkine soinnut ja kaikki ne rytmit pitävät minut edelleen samalla polulla. Heittäydyn maahan makaamaan. Maan kovuus ja bensan katku ei kuitenkaan tule vastaan, vaan vastaan tulee kostean trooppinen, painoton ja pehmeä ilma. Aivan kuin jokin nielaisisi minut sisäänsä. Jokin, jota ei pysty sanoin kuvailemaan. Se on kuin pehmeä, mutta värikäs palikkameri, tuhansilla eri sävyillä ja heijastuksilla. Tunne ei kuitenkaan kestä kauaa kun huomaan olevani taas maan päällä. Omassa sängyssä, niin pehmeässä ja kotoisassa. Avaan silmäni, katson ympärilleni.. Oliko se vain unta? Oliko se totisinta totta? Oliko se vain alkoholin ja ekstaasin johtama harha? Kysymys johon en varmastikkaan koskaan saa vastausta edes kovakantisiin kirjoitetuista kirjoista.

Todella monipuolinen ja massiivinen kappale kaikin puolin. Aivan mahtava kuuntelu kokemus näin loppuillan syys hämärässä. Tätä kyllä tulee varmasti soitettua seuraavat kaksi viikkoa ainakin. Kadehdin sinua kun en itse osaa tai kykene purkamaan omia filosofisia ajatuksia näin taiteellisesti. Toivon kuitenkin, että joskus voisin toteuttaa ja purkaa omia näkemyksiäni ja mietteitäni samalla tavalla. Tämä oli kyllä faniutumisen arvoinen. Niin täydellinen kokonaisuus ja mahtava tunnelma. Ei voi muuta kun olla hissukseen ja nauttia. Kiitos jälleen oikein mahtavasta kuuntelu nautinnosta ja onnea sekä menestystä seuraavan kappaleen parissa!

Alku jännän psykedeelimäinen, haipuvia ääniä, sekoitusta kaikesta jännästä... Aivan upeita efektejä... Mieletön äänimaailma... Loistavia hiljeneviä kohtia... Ja sit taas menoks... Rummut tosi jees epätasaisuudessaan... Vallan mahtava biisi...

Onpas mielenkiintoinen alku! Jännä. Pehmeä. Letkeä. Hieman itämainen, jotain shamaanisuuttakin havaittavissa. Mukavat bassot. Depeche Moden ja Enigman yhdistelmä. Kiihtyi huomaamatta lopussa. Pidin rummuista ja äänenlaadusta kovasti. Kovin kaunis.

Noniin. Alkaa kovin Aukikcomaisesti mystisillä ambient äänillä ja kolinoilla.. ;) Hyvin jännä tuo pianonkilkattelu siinä puolen minuutin kohdalla. Jokseenkin Acid meininkiäkin voin todeta jatkuvan melodian tyylistä ja saundista. Tykkään paljon rumpujen epätasaisuudesta ja yllätyksellisyydestä. Ehkä paras kohta koko biisissä on tuo 2:12 kohdalla alkava xylophonien kilkattelu. :) Monta hyvinkin erilaista luonnetta biisillä. Ehkä vähän liikaakin eri elementtejä löytyy.
Mukava fiilistely biisi kaikenkaikkiaan :)

Hämärästi alkaa tämä kipale.
Psykedeelistä, huippaavaa ja aika haltioitunutta. Uskomattomia äänimaailmoja, aivan järkyttävän uskomattomia. Miten ihmettelenkään kuinka olet saanut tämän kaiken kuulostamaan näin orgaaniselta ja ammattimaisen kuuloiselta kaikin puolin, kaikki äänet hivelevät korvia ihanasti, tästä on todella vaikea löytää mitään erityistä vikaa, tai siis en vain löydä vaikka kuinka yrittäisi. Rentoa, kesäistä ja ennenkaikkea hapokasta musiikkia, loistavuutta!

täähä onki iha helveti hyvää, luulin et tulis jotain väsynyttä hippi-ambienttii mut tää o oikkiast mielenkiintost musaa mis yhdistyy taidokkaasti mont mun lempigenree kute proge, jazz ja elektroniset äänimaisemat. kyl tätä kuuntelee! semmost kivaa poukkoilevaa meininki.

Kyllähän tästä piti painaa tuota radion sydän-nappulaa. Paljon on kaikenlaista hauskaa laitettu mukaan, vähän kuin torimyyjät jotka myyvät karkkia silleen "no laitetaas vielä tuosta tuollainen pussi lakua niin on hyvä kauppa!" ja homma toimii tosiaan samaan tapaan, sillä tästä irtoaa paljon ja hyvää. Tämän luulisi miellyttävän monia: rumpubassotyyppejä miellyttää kun mukana on myös reippaampaa biittiä ja paksua bassoa, psykeintoilijoita miellyttää kaikenlaiset happoisat synakuviot ja yleinen hämyisyys, ambient-tyyppejä alati muuttuva mielenkiintoinen äänimaailma ja niin edelleen. Varsin toimiva meininki varsinkin näin pikkutunteina. Se määrittelemätön koukuttavin ja hienoin juttu kylläkin puuttuu millä tämä olisi täysi kymppi, ei ihan tunnu kympin kappaleelta mutta toisaalta en osaa myöskään sanoa että miten tästä saisi kympin kappaleen. Se on vaan... se jokin. Joka tapauksessa harvinaisen toimiva raita.

Äänimaailma on upea, rytmi tempaa mukaansa ja nykii mukavan koukkuisesti, kun eri soittimet käyvät esittäytymässä ja kertomassa oman tarinansa. Ei tästä voi muuta sanoa kuin hieno teos.

Samoin kuin nimi, on biisi itsessäänkin jaettu kahteen räikeään osaan. Kokonaisuus hahmottuu silti selväksi ja jälleen satumaisen mahtavaksi taideteokseksi. Ei tästä mitään rakentavaa palautetta keksi pakollakaan; kybä silkasta täydellisyydestä.

Ihmeellisyyttä. Todella hyvin tehty. Hypnoottista ja soljuvaa. Joo, eiköhän siinä olekin kaikki sanottava. Aika ajoin mieleen nousi Ozric Tentacles. Ehkäpä annan kympin. Kenties joudun faniutumaan. Tarkistetaan vielä toinenkin biisi.

+En tiiä... tulee mieleen sukellusvene jossain kaukana Kiinan vesillä..
+Basso
+Harvinaisen hyvät efektit
Tätä kehtaa kuunnella! =D Loistava biisi!1

Uuh, on kyllä upean kuuloista äänimaailmaa ja miksausta. Biisi muuttuu ja matka jatkuu jouhevasti läpi aaltojen.
Alussa ollut muuttuva tilavaikutelma oli upean kuuloinen ja toi biisin hienosti sisään.
Kivoja melodioita hienosti efectoituja soittimia.
Todella hienoja elementtejä läpi koko biisin.

Todella loistavaa työtä, joten [10]

Niin, muistelen että mainostit minulle tätä joskus jossain vaiheessa niin tulinpa nyt sitten kuuntelemaan. Hämyisää ja ilmavaa fiilistelyä. Jotenkin ehkä semistri tribaalia. Melkone sekotus. Tulee mieleen jonkun suurkaupungin etniset kaupunginosat, ja sitten keirrellän pitkin poikin sitä kaupunkia. Varmalla ja ammattitaitoisella otteelta tehty kappale. Ne vähät psybienssibiisit joitao len joskus jossain kuulleet tulee mieleen, ja onhan tässä näitä sahojakin :). Kaleidoskopedeliaa tosiaankin. Nauttittavaa kaaosta.

Hieno kompleksinen äänien verkko joka kietoo ympärilleen. Jotenkin vie miuta sademetsään ja casinoon samaan aikaan, ihan omanlaisensa visuaalinen maailma kätkeytyy näihin ääniin. Tosi taidokas ja yllättävä mutta kuitenkin jollain tavalla luonnollisen kuuloinen rytmirakenne. Tämä on tosi
hieno ja mystinen paketti, matka tuntemattomaan ja tajunnan syvyyksiin. Pitää otteessaan eikä päästä irti kuuntelun jälkeenkään.

Mitä tälle nyt sanoisi, kommentteja on jo viljalti. Melkoinen seikkailu, ajattelin jo alkuvaiheessa, mutta vasta neljän minuutin paikkeilla suu jäi auki. Konemieltä lämmitti moinen osio kovasti! Taitavasti rakennettu yms. kumarrukset sinne päin. Kannatti kuunnella.

Mitäs hippiä tämä on (tässä 3:30 jälkeen aukaisin tämän kommenttilootan)?

Tavallaans voisi olla jossain Sega Mega Driven pelissä tuota alun juttua. Silleen vähän jonkun luolakentän alussa. Se sitten kuitenkin kehittyisi vauhtiin ja meininkiin eikä menisi niin hippiin.

Muttas eipä silti, hyvin eteerisen fiiliksen tämä tuo noin niinkuin kokonaisuudessaan.

Kivasti on sampleja (tai jotain) käytetty, kun tulee ihan ihmisen ääntä ja jopa joitain guitar fret noiseja tms.

Toisella puoliskolla on kyllä kovat bassot tuolla taustalla. Kovaa bassokikkaa tulee ja menee.

Ja tuo loppuosan kaootihko paniikkimusiikki hidastuksineen on erittäin hyvä vetäisy. Tavallaan huippuun käydään siinä.

Aika paljolti yhdyn edelliseen viestiin, todella toimiva kokonaisuus.
Vaikka oon psykedeelisen musiikin ystäviä niin useammin se on dubia tai vastaavaa, joten tä on aika uutta mulla.. Eli paha sanoo muuta kuin että hyvältä kuulostaa!
Tä on näitä biisejä mitä pitää kuunnella luureilla kovalla myöhään yöllä, sängyssä makoillen. Tästä saa kunnon avaruusseikkailun irti oikeassa mielentilassa. :D

Ja aijai kun oli tyylikäs lopetus.. kyllä tästä on pakko 10 pistää.

Tykkäs..varsinkin alkupää biisistä on mukavaa leijailuu, mut myös 4 minen kohdilta lähtee tajuton nostatus. Ja " höpinä " mikä leijailen kuuluu on myös mageen kuullosta. Hyvä, Hyvä.. :))