Alku oli mukavan lupaava ja tunnelmallinen mutta valitettavasti kaikki mielenkiinto lopahtaa kun nuo rummut lähtevät mukaan. Tästä olisi saanut vähällä vaivalla sellaisen komean hiiviskelevän mörköoopperan, mut sensijaan lähdettiinkin vetämään jonnekin sytsapoppislinjalle. Noh, hattua nostettava omasta näkemyksestä kyllä. :) Soundit sinänsä aika raa´at mut ajatukset tulevat ilmi jos vain jaksaa kaivella ne tuolta raivostuttavien rumpujen alta. Ja minähän jaksan. Sitä vartenhan tämä kommenttirinki on olemassa. Ei siksi että sanottais vittu mitä paskaa ja painettais lisää kommentti näppäintä. Se on homojen hommaa se.

Muutama mukava idea on tähänkin teokseen siis ehtinyt ja alun tunnelmasta extra kiitosta. Tulee vähän kaksijakoinen fiilis, mut se ei ole ollenkaan huono juttu musassa koskaan. Sitä poppisosaa paonottamaan olis voinut tehdä kyllä vielä sellaisen tosi über evil hiiviskelyn sinne jonnekin väliin. Noh, menee näinkin kerran pari. Hyvä.

Hiukan hitaasti syttyy, ja junnaa paikoin vähän paikallaan, mutta on tässä kaikki hyvän kappaleen palaset kohdallaan. Ehkä saundeja voisi vähän miettiä vielä uudestaan.

en tykkää kyllä tämmöisestä konepoppistelusta.

Omaperäisen kuuloista. Laulu toki tekisi paljon paremman piisistä. Mukavasti löytyy koukkujakin piisista. Tämä tuo vähän vaihtelua normikamaan mitä tulee vastaan kommenttiringissä.

Kummitusmaisen haamuilevaa rokketti rollia.?? Otanko nyt tuosta itsekkään selvää, mutta hyvät vibat tää biisi aiheuttaa.

Tunnelmaa on reilusti mukana tässä. Olen aika huono arvioimaan tämäntyyppisiä biisejä, kun en tällaista juurikaan kuuntele. Mutta sanotaan nyt näin, että sävellys oli kovin onnistunut ja soundimaailma erinomainen. Jotain tästä jäi vielä itselleni kuitenkin puuttumaan, mutta se ei ole säveltäjän vika.

Aika erikoista tunnelmointia. Ihan kätevää musaa vaik johonki pelin taustalle. Hämyiset taustamatot oli kätevän kuuloisia. jatkakaa..

Tällaiset midi-vedot eivät enää nykyään jaksa itseäni innostaa. Syntsien kitarasaundit ovat ehkä hirveintä, mitä on olemassa. Tässäkin on niitä käytetty. Biisissä on kuitenkin välillä ihan kivoja melodioita.

Tulee vähän mieleen ne miditekeleet mitä tuli itse tehtyä kun biisintekoa aloittelin. Tällainen konemeinkinki ei kyllä miulle uppoa.

Kuuntelin tuossa ELO nimistä orkesteria, jolla oli klassisia biisejä sovitettuna 70-luvun synalle, se mulle tuli tästä ekana mieleen:). HIenoja teemoja tässä on kyllä ja ilmeisesti soundimaailman kasarimuovisuus on tarkoituksellista? Taitaa olla biisi osana jotian suurempaa kokonaisuutta?

Hattua pitää nostaa tälläselle kokonaisuushakuisuudelle.

Kohtalokkaan alun siivittämää syntikkahorroria.Eikait tässä nimittäin muita instrumentteja ollut.Mutta mitäs väliä sillä on ku hyvin rullaa.Mukavaa synaliidipilitystä oli seassa.Missäs tilanteessa tätä tekis mieli kuunnella tai kuulla?Ei nyt tuu mieleen muutakun et jossain kasibittisen nintendopelin taustalla.

Maailma on hämmästyttävän täynnä valintoja ja tienristeyksiä joissa on tehtävä jokin päätös...kuten nyt minulla jonka olisi päätettävä pitääkö tästä biisistä vai ei, kirjoittaisiko siitä jonkin kommentin jopa....Taidan pitää tästä, mutta muuta en kommentoi...pääasia että korva tykkää....! ;)

Tätä täytyy kuunnella sellaisista ämyreistä, joissa kaikki taajuudet (basso) jyrää kehon läpi. Konerytmi on ehkä tässä biisissä turhaa tai mikäli mahdollista niin olisi voinut käyttää oikeita rumpuja, jolloin kappale olisi saanut vielä enemmän ylimääräistä sykettä.
Painava aihe, mutta kevyehköä soittamista ja soundeja. Odotin demonimaisia jylinöitä ja enkelimäisiä kirkkaita ääniä ja niiden välistä kilpailua.

Alussa taitavat enkelit jäädä enkelit vähän jalkoihin. Pääsevät hekin tosin taas mukaan. Ja oikeastaan aika räväkästikin. Eivätkä ainakaan alussa tunnu ottavan demoneita päätöksentekoon mukaan. Demonit saavat kyllä puolustus(/hyökkäys?)rivinsä järjestykseen kappaleen lopussa. Vähän jää keskeneräiseksi että miten kummankin osapuolen käy, totta. Kuka oikeastaan voitti? Vai onko taistelu ikuinen? Tosiaan, miten oikeastaan käy? Mitä päätettiin? Loistava kappale. Erittäin paljon mielikuvitusta kiihoittava, kuten edellinenkin.

Kaikki neljä kappaletta muodostavat hienon kokonaisuuden, jonka parasta antia omasta mielestäni ovat hyvän voimien välinpitämätön asenne demoneita kohtaan, ja samoin toisinpäin. Väittelevät omana massanaan, ottamatta huomioon toistensa sanomisia, hyväksymättä niitä, mutta kuitenkin kokonaisuuden "puheenvuorot" nivoutuvat yhteen muodostaen juuri kokonaisuuden.

Olipa hyvät soundit,instrumentteja kiitettävästi,silti etenee vakuuttavasti ja mielenkiinto säilyy loppuun asti.Makee tempo.

Nämä instrumentaalimaalailut eivät aivan pääse oikeuksiinsa näissä kommenttiringin kaltaisissa kuunteluissa. Hienot äänimaisemat olet onnistunut kieltämättä maalailemaan ja yhdellä kuuntelulla ei mitenkään voikkaan löytää jokaista pientä jippoa, joita biisi tuntuu tarjoilevan. Rummut ovat aavistuksen tönköt, mutta ketä väliäkös tuollaisella pienellä.