Ei mikään tuu itsestään!

Synkähköt vingahdukset jo alkuunsa viritti mielen vastaanottavaiseksi biisille.

Jos miehen laulusta voi sanoa, suloista, niin nyt sitten sanon, sillä tämä on suloista, kyllä kele on.

Biisi on juuri sopivasti murheen järsimä, näin haikeus iskee väkisinkin kuuntelevaiseen, luo harmaan usvaviitan harteilleen ja lähettää Hallamaan Vartijaa tapaamaan...

Tumma viitta varjonaan, mies on vartija Hallamaan, riimu suojana rinnallaan... Naisen kädet lanteillaan katsoo kauas tulevaan....