Kyllä on kamalat juonet kyseessä, kaupunginjohtava vain lihoo voivuorensa vierellä, kansa näkee jos ei aivan nälkää, niin janoissaan kyräilee herran metkuja.

Neito kaino värjyy odottaen lohduttavaa kättä, vaan eipä herran kutale sitä suo. Neitonen ahdingossa katselee kohti joen rantaa, vaan ei askelta saata ottaa siihen suuntaan, suojelee uutta elämää.

Rouvat nuo mahtaillen vaeltavat heltat heilahdellen kohti saleja siirtyen suoraan kaviaariin.

Loistossa, kimmellyksessä jäisten kristallien tyhjät katseet. Ei pala sydän kylmä, ei suojele silmä kirkas, ei vapaana vaella henki.

Niih, että olipa seikkailu tämäkin, nautinnollista, todella mehevää painoarvoltaan.