Ahdistava alku, jonka jälkeen murskaava rumpukomppi ja perin hämärä tunnelma ottaa vallan. Sanoista ei saa suurimmaksi osaksi mitään selvää, mutta riivatun kuuloista on. En pidä tuosta minuutin jälkeen tapahtuvasta rumpujen moninkertaistumisesta, tuo vähän liikaa sekavuutta. Kyseisen kohdan jälkeinen breikki on kaivattu ja yllättävänkin melodinen. Kaaottisuuteen alkaa tottua pidemmälle mentäessä, mutta silti tuo moninkertainen rumpukomppi ei pahemmin ala miellyttää missään vaiheessa. Tavallinen komppi toimii hienosti tuon toistuvan synan kanssa ja lausunnat/rääynnät sopii loistavasti tähän kokonaisuuteen. Tämä tosiaankin sopii hyvin yötunnelmiin, kappale henkii pimeyttä. Sanat olisi mielenkiintoista lukea, niistä saa selvää vain ajoittain. Loppua kohden mentäessä alkaa toistaa itseään, uusia ideoita ei kauheasti tule. Toisaalta ainakin tähän aikaan kuunnellessa 7 minuuttia ei tunnu liian pitkältä.

Kuten moni on jo tuossa yllä maininnutkin niin tämä on kyllä ehdottomasti eniten "valmiin" kuuloinen paketti näistä Belz Krovin biiseistä. Täytyy varmaan vertailuksi kuunnella taas noita muitakin biisejä, mutta jotenkin tuli sellainen tunne, että tässä biisissä myös laulupuoli on paremmin hanskassa. Tuttu ja uniikki Belz Krov-soundimaailma taas käytössä, josta löytyy kuitenkin omaan makuuni paikoitellen jopa hieman liian "kulmikkaita" ääniä, josta johtuen ne erottuvat mielestäni liikaa muusta äänimassasta. Sovituksellisesti ja yleensäkin kestoltaan juuri sopivan mittainen. Uskonkin että tästä löytää helposti uusia syvyyksiä varsinkin tiettyjen substanssien alaisena. Vaikea tälle on numeroa antaa, mutta keksitään jotain... Meillä on valkoinen tähtemme...

sangen kaaottista tavaraa, ei ollenkaan huonoa, mutta ei kyllä tosin aivan sitä mitä ensimmäisenä kuuntelemaan rupeaisin. hivenen olisin kaivannut mahtipontisuutta enemmän tähän, nyt oli sellanen "odottava" fiilis kokoajan että millonkahan tämä lähtee kunnolla liikenteeseen. tosin olin kuulevinani myös vallan mukavia melodiakulkuja tuolta kaaoskesn seasta, oliko niitä sitten, vai sävelsikö mielikuvitukseni ne sinne, mene ja tiedä...

kyllähän tämä industrialia on,mikä ei todellakaan ole mieligenrejäni mutta vokaalit ovat hyvin raa at ja hyvin black metal tyyppiset,ei olla ainaskaan liian vähällä säröllä pilattu vaikkakin vokaalit on ehkä vähäsen liian vähälle äänelle laitettu. hyvin sairasta industrialia,annan kasin koska tykkäsin tämän biisin kaoottisuudesta jota en usein löydä muusta genrestä kuin black metallista ja osasta brutaalista death metallista.minun mielestäni vokaalit sopivat biisin hyvin vaikkakin joku tuolla oli jo ehtinyt vähän niitä kritisoida irralliseksi mutta mielestäni se on hyvä kun kaikki "instrumentit" erottuu.

Tämä oli oudon kuuntelijaystävällinen paketti kun on tottunut siihen että Belz Krovn tuotanto tarraa kuulijan mielen jokaiseen ulokkeeseen ja koettaa niitä apunaan käyttäen vääntää mielen aivan uudenmuotoiseksi. Tämä vain jotenkin hellävaroen taivutti, kuin valmistaen johonkin uuteen ja kivuliaaseen koettelemukseen. Tavallaan tässä oli jotain hyvin perinteistä vaikka kaikki olikin puettu säröön ja rujouteen.

Rakenne oli selkeä, jopa lähestulkoon pop. Oli kertsiä ja bridgeä ja säkkäriä ja se oli hyvä, sillä rakenteellinen perinteisyys antoi lisätilaa muille elementeille joista kumpusi kappaleen outous. Äänimaailmassa oli paljon industrial-henkisyyttä joka tuntui tuoreelta ja moneen kertaan nähdyltä samanaikaisesti, sointukuluissa oli jopa aavistus ennalta-arvattavuutta ja silti tämä onnistui välttämään tavanomaisuuden suohon uppoamisen, säilyttämään omat oudot kasvonsa ja hämmentämään kuulijaa monella odottamattomalla tavalla.

Sanoituksesta ei saanut paljoakaan selvää, se olisi ollut kiva nähdä. Joitain osia tarttui korvaan ja ne yhdessä ahdistuneensorttisen laulusuorituksen kanssa loivat varsin painostavan tunnelman. Oli kuin tämä olisi ollut alkusoitto jollekin suuremmalle, jollekin murtaa kuulijan mielen voimallisemmin kuin mikään aikaisemmin kuultu. Kokonaisuus antoi odottavan fiiliksen, vähän samanlaisen kuin silloin joskus muksuna kun käveli pimeässä kotiin ja odotti/toivoi/pelkäsi että jonkin puun takaa hyppää hirviö.

Niin, kitaroista vielä. Jos olen oikein ymmärtänyt, ne on tehty koneella. Kysynkin siis että miten ne kuulostavat noin hyviltä? Miksi ne kuulostavat paremmilta kuin oikeat? Mitä kieroa magiaa käyttäen sinä tuon teet?

Tämäpäs onkin melkoisen industriaalivoittoinen kappale, ihan toimivalta ratkaisulta vaikuttaa. Vokaalit ovat likaiset ja raastavat, sekoittuvat hienosti konemaiseen yleisfiilikseen. Sanoja olisi kyllä mielenkiintoista lukea tässä kuunnellessa, kun ajoittain saan selvääkin mutten läheskään kaikesta. Puolenvälin tienoilla kappaleen fiilis latistuu hetkeksi, mutta pienen odottelun jälkeen ollaan taas mukana pahanteossa. Tässähän tulee näissä rauhallisimmissa kohdissa ihan hyvää groovea mukaan, sellaista mainiosti istuvaa groovea jota tällaisessa musiikissa arvostan. Ei tämä omaksi Belz Krov -suosikikseni kohoa, mutta rohkeaa kokeellisuutta tässäkin kappaleessa on paljon, ja lopputulos ei jätä kylmäksi.

Sanoitukset/kiljunta on itsessään ihan jees mutta tuntuu tässä biisissä vähän irralliselta, asiaan kuulumattomalta. Ne vain ovat siellä mukana matkassa kuin jokin kiinni liimattu uloke. Mutta asiaankuuluvuudesta puheen ollen, muilta osin kappale on asiaankuuluvan rankka ja äkäinen, toimivaa rääkymistä ja paiskomista ja mättämistä. Ehkä vähän turhankin riipivää loppupuolella. Ritisee ja ryskää korvissa kun särö on puolihuolimattomasti rakennettu. Saisi melkein vaikka tukahduttaa sen filtteröimällä sellaiseksi mössöksi niin näihin korviin uppoaisi helpommin. Noh, onhan se, aikamoinen. Silti.

Kammottava biisi siis pelottava mutta ei ollenkaan huono. Kammottavuuteen kai tähtäsit. Onnistuit.

Kaaottisesta ja ahdistuneen kuuloisesta manauksesta kasvaa esiin ensin jännen putkimaiselta kuulostava perkussio, ja sitten lisää elementtejä. Kappale kasvaa ulos kaaoksesta kunnes ryömii takaisin siihen. Shamaanit manaavat talvisen, mustan järven ympärillä josta alkaa ensin nousta kuplia, sitten roskaa, lopulta lonkeroita. Valkoinen tähti palaa kirkkaana taivaalla.

Asiallisen sairasta. Sanoituksista en saa oikeastaan yhtään mitään selvää, liekkö sitten tarkoituskaan. Mielisairaan kuuloista manausta. Omalla melko uniikilla tavallaan hyvin kiintoisa kappale, mutta itse olisin kaivannut hieman enemmän vaihtelua, tuntui että kappaleen elementit pysyivät paria kohtaa lukuunottamatta melko muuttumattomina.