Heti ensitahdeista on selvää, että orkesterin jäsenten Leevi-levyt ovat varmasti kaikki jo ihan naarmuilla. Niin selkeät ovat jäljet sylttytehtaalle. Metrolla Mukkulaan -kappaleen kehyksenä toimii Mikan faijan BMW –tyyppinen erisnimiä viljelevä nuoruuden muistelu ja kuinkas sitten kenellekin kävikään –tilannepäivitys.

Ratkaiseva ero Gösta Sundqvistin tekstimaailmaan syntyy kokonaisten riimien puutteesta ja paikoitellen ontuvasta säejaosta. Puutteet näillä osa-alueilla on luultavasti korjattavissa korjauskierrosten avulla. Ylipäätään teksti kannattaa kirjoittaa uudestaan niin monta kertaa kunnes se on täydellinen. Korkeushyppääjäkin nostaa rimaa loppuun asti.

Rehellisyyden nimissä on todettava, että TMST Experience kuulostaa nimenä lähinnä kuljetusfirman, elämystuotantoyhtiön ja näihin fuusioituneen mainostoimiston kompromissin tuloksena syntyneeltä yhdistelmänimeltä, mikä ei välttämättä ole kovin hyvä asia bändiuraa ajatellen. Toisaalta historia on osoittanut, että menestyvän rockyhtyeen nimi voi olla melkeinpä mikä vaan. Esimerkiksi Don Huonot.