Eleganttia ja hallittua poprockia. Toimii.

Kainomielen retrorockhenkinen kitarapoppi on luontevaa. Muusikot tuntevat tyylisuunnan sovitus- ja soundimaailman varsin pätevästi - kitarat ovat sopivasti murolla, virveli soi juurevan matalasti jne. Sovituksessa on monia hienoja ideoita, mm. kertosäkeen lauluostinato. Sävellys on toimiva, melodia on nätti. Laulu kuulostaa hyvältä, pieniä joko äänitys- tai artikulointiteknisiä asioita lukuunottamatta - kertsin loppupuoli jäi yhä vähän hämäräksi... Teksti toimii musiikillisesti hyvin, mutta sisältö ei nosta tunteitani pintaan - pieni kliseisyys luo ulkokohtaisen tunnelman. C-osa tuntuu hieman turhalta pakolliselta muotoseikalta.

Moni poppari varmasti miettii kuinka paljon voi ärsyttää ja koetella rajoja herättääkseen kiinnostusta jotta saisi sanomansa välittymään. Tässä otetaan vähän liian varman päälle minun makuuni - riemumielinen ahaa-elämys antaa odotuttaa itseään. Kasiosavalli kertsissä ei tällä kertaa ihan riitä. Tempo tuntuu piirun verran kiihkeältä. Rokkaaminen on minustakin kivaa (ehkä parasta), mutta tukeeko se tätä kertosäettä? Entäpä jos tämä kertsi, joka sisältää haikeahkon toteamuksen, ei olisikaan isku vasten kasvoja vaan leveä pehmeä halaus, joka vasta lopussa kietoisi kuulijan kokonaisvaltaiseen lujaan mutta hellään puristukseensa?

Kainomieli on lupaavalta kuulostava yhtye, jolta toivoisin henkilökohtaisempaa otetta lyriikoihin ja bändiltä sitä paljon puhuttua Omaa Ääntä...

..hei, hei, hei! Älä huudakkaan!!! ...muuten ihan hyvä, mut tuo kertsi kyllä vei vaikut korvista... ...TÄH! ...ain niin hyvä biisihän tää on ja hieno melodia ym. miksaajalle vain töitä tarjolla ja sille edelliselle kenkää ; )

Tarttuvaa hitti poprokkia.
Kertosäe pamahtaa vähän turhan liian kovalla voimalla, ja syö samalla hyvinkin osuvaa kertsiä.
Hyvin vedetty, kaikin puolin.

Jassoo, kaikki kliseet on tässä sanoituksessa, ja jösses kuin tuo yhtäkkinen laulun voimakkuus tärähtää korviin, ei kivaa, ei, ei, ei, ei....

Näitä tämän biisin kaltaisia on niin pilvin pimein laulettu rakkaudesta, jotta rakkaus kuolee sukupuuttoon näiden myötä.

Hiukan omintakeisuutta kehiin, ja äänensäätö balanssiin. Edes niin, niin sitten voisi jopa kuunnella ilman sätkyjä.