Ihan ensimmäistä kertaa kun kuulin tämän kappaleen, olin miellyttävässä krapulatilassa. Mun pään sisään tuli jotain örkkejä. Soittivat jotain vanhaa ABBAa vaaleanpunaisissa painitrikoissa. Kestin sen. Ensimmäisen erän jälkeen sain nurkkauksessa kylmää pyyhettä ja kätösiini lohen. Oman loheni. Joku ystävällismielinen sivustaseuraaja oli kaivanut sen valmiiksi esiin ja ojensi sen käteeni.

Housulihasta heilutellen syöksyin toiseen erään, valmiina lunastamaan rauhani kohmeloiselle ammupäivälle. Vaan vähänpä tiesin näistä örkeistä. Olisihan minun täytynyt arvata jo käyttäytymisestään. Metamorfoosi rasvatuksi Seppo Kääriäiseksi, uimalakin ja poskipunan kera oli liikaa minulle. Rangaistukseksi minut vietiin omaan vessaani. Siellä soitti joku bändi minulle, koko aamupäivän. Seppo istui vieressäni sivellen ripsiväriä silmiini. Minut oli köytetty hammaslangalla lavuaariin. Purin hammasta ja itkin katkerasti.

Tämä biisi on ihan käsittämätön.

"otetaanks vielä yhet mäkäräiset?" vai mitä hemmettiä nuo läskiperseet sanokaan siinä ohjelmassa...

fruittaribändit on niin vitun perseestä! paitsi tämä!